Hiuskriisi: uhka vai mahdollisuus?

Tiiätkö sen tunteen, kun ootte päättäneet kasvattaa hiuksia, mutta sitten iskee päälle välivaihe ja meinaa mennä hermo? Hyvä, niin mäkin tiedän. Ja siitä mä kirjoitan teille tänään. Perehdytään siis vähän siihen, että onko hiuskriisi uhka vai onko se mahdollisuus.

Mulla on ollut pitkät hiukset lapsena ja tykkäsin niistä tosi paljon. Sitten iski se teini-ikä ja hetki, jolloin latvojen tasoittamisen sijaan päätinkin pätkäistä pitkät hiukseni polkkapituisiksi.

Muistatte sen stoorin, jossa kerroin kampaajani olleen kauhuissaan, mitä äitini mahtaisi sanoa siitä, että hän pätkäisi hiukseni ja kuinka äitini oli viimeinen ihminen sillä alueella, joka näki, että todellakin ihan oikeasti olin leikkauttanut hiukseni.Hyvä, en mee siihen enää sen enempää, jos tää ei oo teille vielä tuttu juttu, niin se tositarina löytyy tästä aiemmasta postauksestani. Käy ihmeessä lukemassa. 😀

Rakkautta ensisilmäyksellä

Polkkapituisista hiuksista luovuin sitten jo vuosia sitten. Hiukset alkoivat vaan kerta toisensa jälkeen lyhenemään. Ja kun vuonna 2017. Kävin kampaajalla ja leikkautin hiukseni entistäkin lyhyemmiksi, niin sillä hetkellä rakastuin niihin lyhkäsiin hiuksiin ihan totaalisesti. 

Näin hiukseni lyhenivät vuonna 2017 polkasta lyhyiksi.
Kampaajalla 2017

Ymmärsin kuitenkin hyvin pian, että lyhyiden hiusten kanssa tulee käydä tosi usein tai ainakin säännöllisesti kampaajalla. Pakko ei tietenkään ole, mutta hiukset kasvaa todella nopeasti pois mallistaan ja tulevat hyvinkin nopeasti vaikeasti hallittaviksi. Mikä on tottakai ihan luonnollista, koska hiukset onneksi ovat uusiutuva luonnonvara. Tää onkin syy siihen, miksi musta on aivan ihanaa kokeilla kaikkea uutta, räväkkää ja ihmeellistä. 

Big no, no sliipatulle tukalle! 

Mä rakastan sekaisia ja pörrössä olevia hiuksia, en oo koskaan ollut mikään sliipatun ja siistien hiuksien ystävä. Älkää nyt käsittäkö väärin, ne sopii joillekin, mutta se ei oo ollenkaan mun juttu. Mä tykkään rokahtavasta ja sekaisesta lookista itselläni. 

No, tästä päästänkin sitten siihen, että mä rakastan hiuksia, jotka on sekaisin, MUTTA rakastan siis vain hiuksia, jotka on sekaisin mun omasta halusta en hiuksia, jotka on hallitsemattomia ja väärällä tavalla sekaisin. Tällä tarkoitan siis sitä, että haluan itse laittaa hiukseni pörröön ja sekaisin, en halua, että hiukset ovat sekaisin siksi, että en saa niitä hallittua. Ymmärsittekö pointin? 

Kirottu välivaihe

Kun hiuksia päättää sitten kasvattaa, niin se välivaihe on sellainen, jolloin hiukset rehottaa joka suuntaan ja näky on epäsiisti ja ärsyttävä. Tää taitaa olla tuttua aika monelle, vai mitä? 

Kuva ennen teippipidennysten laittoa.
Tän nappasin pidennysaamuna.

Yleensä itse ratkaisen tämän niin, että heitän pipon tai myssyn päähäni tai piiloudun huppujen alle. Mä siis rakastan huppareita ja huppuja! Pipot on mulle vähän uusia, rakastan tasan kahta erilaista myssyäni, mutta muita en laita helpolla päähäni. Niissä pitää olla tietynlainen habitus, jotta suostun pukemaan ne. Tiedän, oon tässäkin asiassa vaikea, mutta hei tyylinsä kullakin! 

Huput ja pipot siis pelastaa ja auttaa kärvistelemään kasvatusvaiheissa. Kuitenkin, joka tapauksessa tulee se vaihe, kun joutuu miettimään, että soitanko kampaajalle ja pyydän tekemään vähän jotain? Laitetaan ees väri päähän, jotta hiukskista tulee hetkeksi siedettävämmät! Sitten päätän taas odottaa ja pysyn siinä kasvatuspäätöksessäni.

Paha vaihe on sitten se, kun menee hermo ja päätän, että saakeli, mä leikkaan nää takaisin lyhyiksi. Toimiva ratkaisu kyllä, mutta sitten koko kasvatusoperaatio alkaa alusta. Jälleen kerran. Pidemmän päälle se ei siis ole toimiva ratkaisu, vaikka näin olen itsekin toiminut hyvin useasti. 

Tee päätös ja pysy siinä vaikka väkisin

No, viime kesänä mun hiukset leikattiin taas lyhyiksi. Ne taisivat olla siinä kohtaa lyhyimmät ikinä. Ja sitten päätin, että nyt alan kasvattaa niitä pitkiksi. Voinhan aina palata takaisin samaan malliin, jos haluan, mutta nyt kasvatetaan! 

Hiukset takaa ennen pidennysten laittoa.
Tässä hiukset takaa. Aika järkyt!

Ja olen kasvattanutkin. Pärjännyt mainiosti, oman mittapuuni mukaan siis. Olen käynyt kerran tässä välissä kampaajalla, silloin leikattiin VÄHÄN ja siistittiin, mutta ei tehty siistiksi kuitenkaan. Kampaajani tietää onneksi nykyään, mitä mun kohdalla siistiminen tarkoittaa. 😀 

Tämä käynti oli silloin, kun teimme yhteistyöpostauksen tänne blogiin kampaajani kanssa. Silloin kampaajani kehui, että oon kyllä tosi hyvin sinnitellyt ja olin samaa mieltä. 😀

 Hän näytti miten voisin kikkailla jakauksen kanssa ja vaihdella sen puolta ja heti lookki muuttuisi. No, mä pystyin tasan kaksi päivää olemaan jakaus väärällä puolella, kunnes luovutin. Se ei vaan ollut yhtään mun juttu.

Meni pari kuukautta, vupsi vaihtui ja alkoi tökkiä oikein kunnolla. Tajusin, että pian tulee kevät ja on pakko luopua pipoista ja hupuista. No, mietin, pähkäilin ja googletin. Sitten sain jälleen kerran sen ajatuksen päähäni, joka saattaisi auttaa tässä kasvatusprojektissani.
Ja se oli..

Tästä pituudesta lähdin hiuksiani kasvattamaan kesällä 2020.
Tästä lähdettiin kasvattamaan.

Hiustenpidennykset!

Mietin, että kysyisinkö kampaajani mielipidettä asiaan. Pähkäilin itsekseni asiaa varmaan pari viikkoa. Pidennykset oli jossain vaiheessa vuosia sitten käyneet mielessäni, mutta silloinen kampaajani sanoi, että ei suosittele niitä. Ookoo, hylkäsin siis idean silloin.

Siirsin viestin laittamista koko ajan, sillä olin varma, että tietäisin jo kampaajani mielipiteen. En laittanut viestiä, mutta kampaajani lähestyi itse minua täysin eri asiassa ja silloin päätin, että nyt jos koskaan on aika kysyä.

Muotoilin viestini jotenkin näin: “Hei, mä tiedän sun vastauksen, mut kysyn silti.. Miten pitkiin hiuksiin voi laittaa tarrapidennykset?”
Odotin tässä kohtaa täystyrmäystä ja tietoa siitä, että mun hiuksiin sellaisia ei sitten laiteta. Yllätyin, hän ei tyrmännyt ajatustani, ei sitten ollenkaan! Vaan vastasi ja kertoi, että tosi hyvin voi laittaa jo, kun omat hiukset on korvan päälle. Ja siitä meidän keskustelumme sitten eteni. 

Olin jo erään toisen asian takia käymässä kampaajani luona tätä keskustelua seuraavana päivänä ja silloin hän laittoi pienen teippipidennysjutun hiuksiini kokeeksi. Näin sain myös nähdä miten homma toimii ihan käytännössä. No, mä olin sitten jo tehnyt oman päätökseni ja ennen kuin poistuin kampaamosta olimme varanneet ajan hiustenpidennykseen. Ja olin ihan fiiliksissäni tästä. Aika olisi parin viikon päästä enkä malttaisi millään odottaa. 

No, sit mä sairastuin ja projektia oli pakko siirtää, mutta onneksi vain parilla päivällä. Tässä kohtaa jo ystäväni laittoi mulle viestiä, että nää kaks päivää tulee olemaan mulle piinalliset, koska mua ei oo luotu odottamaan. Ja.. Hän oli oikeassa. Jälleen kerran. 😀 

Vihdoin koitti kampaamopäivä

Astelin innoissani kampaajalle ja odotukset oli korkealla. Ensinnäkin mulla on sekin hyvä puoli tässä, että mun kampaaja on sellainen, jonka luokse mennessä tuntuu siltä, kuin menis kaverin luokse kylään. Siellä tosiaan viettää siis aikaa mieluusti enemmänkin. Niinpä uusien hiusten lisäksi mä ootin myös meidän höpöttelytuokiota ihan huumassa.

Teippipidennysten laittoa kampaajalla.
Kampaaja laittaa teippipidennyksiä.

Istahdin tuoliin ja sit mietittiin hiusten väriä ja laitettiin väri vaikuttamaan. Värjäyksen jälkeen mietittiin jakauksen paikkaa ja vihdoin päästiin tositoimiin eli hiusten kiinnittämiseen.

Mä oon kova kyselemään ja haluan olla kartalla jokaisesta vaiheesta ja oppia uutta, jotta voin sitten kertoa ihmisille jatkossa kaikesta. Niinpä mä nytkin hyvin tarkkaan kyselin kampaajaltani, että miksi aloitetaan takaraivolta ja miksi tehdään näin ja miksi näin ja sain kaikkeen aina vastauksen.

Hiukset lisääntyivät lisääntymistään

Oma reaktioni hiusten päähäni lisääntyessä nauratti itseänikin. Vähän väliä suustani pääsi innostunut “APUA!” ja joka kerta kampaajani varmisteli, että onhan tää nyt varmasti sitten sitä positiivista apua-lausahdusta. Ja olihan se, innoissani olin koko ajan.

No, hiukset saatiin mun päähän ja olin jostain saanut päähäni, että sitten ne pitää heti leikata a-malliin. Kampaajani kyseli, että olenko nyt ihan varma asiasta vai totuttelisinko ensin pitkiin ja sitten jos myöhemmin haluan leikata ne, niin sitten leikattaisiin. Mietin hetken ja totesin, että tehdään niin. Olisihan se nyt ihan pöhköä, että ensin me pidennetään ja sit samantien mennään ja leikataan ne.

Hiukset takaapäin, kun teippipidennykset on laitettu.
Valmista!

Homma tuli valmiiksi ja mä myönnän, mun olo oli outo. Todella outo. Hiplailin hiuksiani ja olin fiiliksissäni, mutta kuitenkin olo oli ihan tosi outo. 😀 Eikä se kyllä ihme oo, koska tulihan näihin nyt mittaa aika paljon lisää. Yhtäkkiä 30 cm tuntui todella pitkiltä.

“Onneksi olkoon, oot nyt koukussa!”

Kampaajaltani lähtiessäni kampaajani sanoi, että tässä saattaa sitten käydä niin, että kun nää poistetaan ja vähän fiksaillaan, niin mä huudahdan, että laita ne takaisin mun päähän ja äkkiä! Tässä kohtaa mä vielä vähän epäröin, johtuen siitä, että en ollut vielä tottunut näihin.

Mulle sanottiin, että saattaa mennä viikko tai toinenkin ja sitten oot tottunut. No, meni noin 1,5 viikkoa, jonka jälkeen rakastuin. Nää on todella ihanat!

Mulle sanottiin, että nää muuttuu pesun jälkeen, mut enhän mä usko mitään ellen omin silmin näe. Se oli keskiviikko, kun nää laitettiin ja perjantaina soitin kampaajalleni ja kyselin kysymyksiä. Hän kysyi, että oonko pessyt nää jo? En ollut, koska perjantai oli saunapäivä ja silloin tarkoituksenani oli pestä ne. Kampaajani pyysi laittamaan viestiä viikonloppuna ja kertomaan miten kävi. Vähän skeptisenä lupasin näin tehdä.

Selfie autossa kampaajan jälkeen.
Tässä eka selfie kampaamon parkkipaikalla.

Ja oonko koukussa? No, se jää nähtäväksi. Mä en tiiä, miten kauan näitä pidän ja mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta sen tiiän, että mä tykkään näistä.

Ja teippipidennyksissä tosiaan on se hyvä puoli, että ne ei vahingoita sun omaa hiusta, vaan se hius saa rauhassa kasvaa siellä. Noin parin kuukautta laiton jälkeen käydään vähän fiksailemassa, ihan kuten normaalistikin kävisin kampaajalla. Mikään ei siis siinäkään suhteessa muutu, paitsi se, että ei lyhennetä. 😀

Saunan jälkeen hämmästyin vai hämmästyinkö?

Saunavuoron aika koitti ja menin pesemään hiuksiani. Vähän kelailin, että ei tässä nyt ihan kamalaa muutosta voi tapahtua, mutta pestään nyt silti ja kattellaan.

Hiuksia kuivatessani hämmästyin, ihan täysin. Hiukset muuttuivat aidomman tuntuisiksi, koska kaikki kemikalit yms. poistuivat niistä. Aivan täydellistä! Eihän nää epäaidoilta näyttäneet ennen pesuakaan, mutta niiden tuntuma muuttui oman hiuksen tuntuisiksi, paksummiksi kuin asentaessa olivat.

Ois oikeesti vaan pitänyt uskoa, kun mulle sanottiin, mutta minkäs sitä ihminen itselleen voi? Ei mittään hei, ei mitään. 😀

Sekavat ajatukset ennen projektia ja sen aikana

Oli jännää seurailla omia ajatuksia tämän projektin lähestyessä ja sen aikana. Huomasin miettiväni, että olenko pinnallinen ja turhamainen, kun teen jotain tällaista. Onko yhtään mua tää tällanen touhu?

Selfie samasta kohdasta kuin kampaajalle lähtiessä.
Ilmeellä. 😀

Älkää nyt käsittäkö sitten väärin, mä en missään nimessä tuomitse ketään, jolla on hiustenpidennyksiä, kynsiä tai muita vastaavia. En todellakaan, eihän mulla olis päässäni itselläni hiustenpidennyksiä tai en olisi ottanut kynsiä aikanaan jos ajattelisin näin. Näiden ajattelu vaan tais kuulua tähän proggikseen.

Oon sitä mieltä, että tällaisia juttuja pitää kokeilla, jos siltä tuntuu. Ja mä tiedän, että mulla olisi jo leikattu hiukset takaisin lyhyiksi ellen olisi lähtenyt tähän kokeiluun. Nyt mä pystyn kokeilemaan myös, että haluanko edes kasvattaa hiuksiani pitkiksi vai en. Lisäksi mun omat hiukset saa kasvaa rauhassa ja sitten on helpompi jatkaa kasvatusprojektia tai leikata uuteen malliin tai mitä vain mieleen tulee.

Tää oli mulle oikea ratkaisu ja mä tykkään mun hiuksista tällä hetkellä tosi paljon. En edes ajattele, että nää on pidennykset, nää on osa mua ja musta on ihanaa olla tyytyväinen.

Ja ei, en ole pinnallinen enkä ole turhamainen. Etkä oo sinäkään, jos sulla on jotain tällasia juttuja. Ihmisisen kuuluu saada olla onnellinen.

Muiden reaktiot projektin jälkeen

Mähän kerroin tästä tasan mun kampaajalle ja mun äidille. Okei, ja kahdelle ystävälleni, koska en voinut pitää suutani kiinni vaikka kuinka yritin. Hyvin salattu homma siis. Hetkellisesti pelkäsin ehkä sitä, että mulle sanottaisiin mun olevan turhamainen ja miksi mä nyt tällaiseen lähtisin. Tuntui hyvältä olla vaan hiljaa.

Musta oli hauskaa huomata, miten ihmiset, jotka näkevät mua viikottain, joutuivat miettimään, että oonko pitänyt hiuksia jotenkin kiinni tähän asti vai miten… Se, miten positiivista ja ihanaa palautetta oon saanut ihmisiltä, niin yllätti mut ihan täysin. En ymmärrä miksi pelkäsin ihmisten järkyttyvän, kun kukaan ei oo järkyttynyt.

Enkä mä oo näitä kellekään mainostanut. Jos joku on kehunut tai kysynyt asiasta, niin oon vaan todennut, että joo, vaadittiin yks paha flunssa ja vitamiinitasojen kuntoon laitto, niin johan alkoi hiuksetkin kasvamaan. 😀

Selfie
Onhan näitä selfieitä otettu tässä nyt.. Muutamia. 😀

Mä en yleensä mieti, mitä ihmiset musta ajattelee, mutta tässä kohtaa tän muutoksen kanssa tää palaute on ollut todella tärkeää. Ja sen myötä opin itsekin rakastamaan näitä. Jos sä oot ollut yksi palautteen antajista, niin KIITOS ihana, sun sanat on olleet tosi tärkeät. <3

Eli onko hiuskriisi sitten uhka vai mahdollisuus?

Mä sanoisin, että se on mahdollisuus. Hermot varmasti menee kasvatusvaiheessa joka kerta, mutta musta on aivan ihanaa, kun on tarjolla erilaisia keinoja kasvatusvaiheesta selviämiseen. Eli mun neuvo on, että jos sä vähänkään mietit vaikka pidennyksiä, niin kokeile, et sä menetä siinä mitään, paitsi ehkä rahaa, mutta… Sittenpähän tiiät, onks se sun juttu. <3

Lisäksi mulle vasta nyt muutaman vuoden jälkeen on selvinnyt, että mun läheisillä ihmisillä on ollut pidennyksiä. Mä oon ihannoinut niiden hiuksia ja miettinyt, että miksi ne ihanat tukat leikattiin sitten lyhyiksi. Niin, mulle selvisi tän oman proggiksen myötä, että ei niitä leikattu, ne oli pidennyksiä. Totesin vain, että jasso, tämäkin osoitti sen, että elämä on yhtä suurta huijausta. 😀

Ajattelin, etten laita tähän postaukseen nyt yhtään kuvaa pesun jäljiltä, mutta laitan nyt kuitenkin. Tässä alla on siis kuva, joka on napattu kesken etäkoulupäivän eli hiukset on laittamatta, mutta tältä mä kai tällä hetkellä näytän räjähtäneenä. Ei pahakaan siis. 😀

Hiukset laittamatta pesun jälkeen.

Hei ihanat, palataan taas uusien postausten parissa!
Nyt on aika valmistautua uuteen viikkoon. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *