Luottokampaajan löytämisen vaikeus

Kaupallinen yhteistyö: Hairbyhenni

Voisin väittää, että jokainen tai ainakin lähes jokainen tietää, miten vaikeaa on löytää itselleen sopiva kampaaja. Vai oonko ihan väärässä?
Toisinaan tuntuu, että sen oman kampaajan etsiminen saattaa olla lähes yhtä vaikeaa kuin harvinaisen auton moottorin löytäminen ((älkää edes kysykö, mulla on kokemusta tästäkin, mutta ei mennä nyt siihen.)) tai ihanan ja pysyvän parisuhteen löytäminen. Kyllä, suhde omaan kampaajaan on verrattavissa hyvään parisuhteeseen, jossa kommunikointi toimii ja tehdään yhdessä päätöksiä.

Tuohon jälkimmäiseen muuten sukelletaan tarkemmin myöhemmin erääseen kirjasarjaan liittyvässä postauksessani, joten ei mennä siihenkään nyt vielä sen syvemmin tässä postauksessa.  
Perehdytään tässä tämän kertaisessa kirjoituksessani siihen kampaajan etsimiseen. Lähdetään liikkeelle niistä mun omista kampaajamuistoistani.  Ootteko valmiina, nyt nimittäin mennään, lähdetään matkalle mun lapsuuteen. Kannattaa muuten pysyä matkassa mukana postauksen loppuun asti, siellä oottaa pieni ylläri. <3

Uuden kampaajan tuoliin istuminen on aina jännittävää.

Oma ensikosketus kampaajan tuoliin

Muistan mun ensimmäisen kerran kampaajalla. Tai en välttämättä sitä ihan ensimmäistä, mutta ensimmäisen sellaisen kerran, kun sain vähän väriä hiuksiini. Olin muistaakseni päiväkodissa, sillä hiukseni olivat silloin vielä aika lyhyet. Kyseessä ei siis varmastikaan ollut mikään kestoväri tai hiuksissa kauhean kauaa pysyvä väri, mutta väri kuitenkin ja lapsena sekin oli iso juttu.

Tunnen sen fiiliksen kropassani vieläkin asiaa muistellessani, miten siistiä saada väriä omiin hiuksiin ja päästä istumaan ihan oikean kampaajan tuoliin leikkauttamaan hiuksia. Vähän perhosia vatsassa siitä, että eihän kampaaja varmasti leikkaa kaikkia hiuksia pois ja osaahan hän varmasti leikata oikein.

Ja kuinka hienoa olikaan päästä kavereille kertomaan kampaamokäynnistä ja heilauttelemaan laitettuja kutreja.
Se uutuuden viehätys, niin kutkuttava tunne!  

Sen kampaamokäynnin jälkeen otettiin myös kuvia, tietenkin. Näen sen kuvan siis silmissäni, nojailen siinä vaaleaan tiiliseinään ja hymyilen. Valitettavasti en kuitenkaan löytänyt sitä kuvaa tähän hätään mistään.

Hiusten värjäys saa vieläkin aikaan kutkuttavan hyvän fiiliksen.


Se tunne tulee siis lapsuudesta, jolloin pääsin kampaajalle Alavudella meidän tuttavan luona, joka siis on kampaaja.
Tää sama fiilis ja ne perhoset vatsassa seuraavat edelleenkin kampaajalle mennessä. Varsinkin, kun on tarkoituksena löytää se oma luottokampaaja, jonka etsiminen on kaikkea muuta kuin helppoa!

Aina uuteen kampaamotuoliin istuessa on se pieni pelko siitä, että ymmärtääkö tää kampaaja nyt varmasti mua, kun se ei tunne mua ollenkaan ja osaahan hän varmasti leikata ja värjätä hiukseni toiveideni mukaisesti. Koskaan ei voi tietää. Ei ennen kuin tutustuu kampaajaan paremmin.

Latvojen tasoittamisesta on lyhyt matka mallin muutokseen

Tää ihana kampaaja lapsuudestani tasoitti monesti myös latvojani. Olimme usein samoissa paikoissa viikonloppuisin asuntovaunuilla ja –autoilla kulkiessamme. Kerran Aulangon leirintäalueella oli äitini tämän kampaajan kanssa sopinut, että hiuksiani saa taas tasoittaa, silloin mulla oli paaaljon pidemmät hiukset kuin nyt, joten säännöllistä latvojen tasoitusta todellakin tarvittiin.

Istahdin asuntoauton pihalle ja tuttu kampaaja kävi hommiin. Niks ja naks ja hiuksista oli otettu hiukan pois. Kampaajani kysyi minulta, että onko nyt hyvä. Sanoin, että otetaan vielä vähän. Tätä samaa toistettiin muutaman kerran. Lopulta viimeisen ”ota vielä vähän”-kommenttini jälkeen kampaajani kysyi, että olenko nyt ihan varma, että haluan vieläkin leikattavan. Hän oli lyhentänyt pitkät hiukseni jo aikas paljon lyhyemmiksi. Sanoin, että kerran vielä. Ja hän teki työtä käskettyä, lisäsi kyllä, että tämän enempää ei sitten uskalla enää leikata. Tuloksena se, että pitkät hiukseni olivat muuttuneet polkkamallisiksi.  Ja olin tyytyväinen.

Toki mua vähän jännitti se, että mitä äitini mahtaa asiasta tuumata, mutta se taisi jännittää myös tätä kampaajaakin. Ainakin niin muistelisin.

Kampaamotuolit nykyisessä kampaamossani. <3

Olimme siis leirintäalueella, jossa yleensä menimme omia teitämme, minä serkkuni kanssa ja vanhempamme omissa seurueissaan. Äitini taisi silloin olla naisten saunavuorolla saunassa, joten sieltä tullessaan hän törmäsi tuttuihin, joita alueella riitti. Yksi toisensa jälkeen tutut menivät sanomaan äidilleni, että ”Minnakin on leikkauttanut hiuksensa.” Äitini sanoi joka kerta, että eikä ole. älkää nyt puhuko puuta heinää ja höpöttäkö.

No, me olimme serkkuni kanssa menneet jo nukkumaan, kun vanhempamme vielä valvoivat. Äitini ei siis nähnyt minua sen hiusten tasoittamisen jälkeen. Aamulla, kun heräsin, niin pidin hiuksistani kiinni käsilläni, jotta näyttäisi siltä, että hiukseni olisivat ponnarilla. Äitini aamupalaa laittaessaan alkoi sitten kertomaan minulle sitä, miten utopistisia juttuja ihmiset olivat hänelle mun hiuksista selittäneet.

Katselin lastenohjelmia ja kuuntelin äitini puhetta, samalla odottaen, että serkkuni ilmestyisi vaunun ovestamme, monesti meinaan söimme aamupalaa yhdessä ja katselimme lastenohjelmia. Äitini päästessään juttunsa loppuun päästin irti hiuksistani ja kerroin etteivät ihmiset juttuineen olleet aivan väärässä. Äitini meinasi lentää persukselleen, ei hän järkyttynyt, mutta kyllä hän vähän yllättyi. 😀  Hän oli siis lopulta viimeinen, joka sai alueella tietää tai oikeastaan nähdä sen, että olin ihan oikeasti leikkauttanut hiukseni lyhyiksi. Tässä kohtaa olin muistaakseni viidennellä tai kuudennella luokalla.

No, niin tai näin, tämän kampaajan tuoliin istuisin milloin vain, sillä luottamus oli jo ehtinyt vuosien varrella syntyä. Totuus kuitenkin on, että olisi vähän turhan pitkä matka lähteä täältä turun seudulta sinne pohjanmaalle vain hiusten leikkauttamisen takia.  Eli summa summarum, voisi sanoa, että kampaajalla käynti on helppoa siihen asti, kun vanhemmat päättävät mihin kampaajalle mennään. Siinä kohtaa homma sitten vaikeutuu, kun on oma aika päättää, millä kampaajalla käydään.

Taas mua viedään tuolista tuoliin

Nopealla laskutoimituksella voisin sanoa itse käyneeni elämäni aikana noin kymmenellä eri kampaajalla. Kokemuksia siis löytyy. Yllättävän vähän on kuitenkaan itselleni kerääntynyt niitä huonoja kokemuksia, pääasiassa kaikki ovat olleet suht hyviä. Sitä omaa pysyvää luottokampaajaa ei vaan ole löytynyt.

Kerran vuosia sitten löysin aivan sattumalta aivan ihanan kampaajan. Meillä synkkasi heti ja kävin hänen luonaan monen monta kertaa. Yhtäkkiä hän kuitenkin hävisi. Tästä on siis aikaa yli kymmenen vuotta, silloin käytin somen voimaa ja pienen googlettamisen jälkeen päädyin keskustelupalstalle, jossa puhuttiin turun seudun kampaajista. Kirjoitin sinne kommentin, jossa kuvailin tätä kampaajaa ja kerroin myös, missä hän on työskennellyt ja mikä hänen etunimensä on. Olin siis tietenkin hukannut hänen käyntikorttinsa, joten sukunimestä ei ollut tietoakaan. No, meni valehtelematta alle puolituntia, kun minulle vastattiin ja joku ihana ihminen kertoi, että hän on melko varma, että tietää ketä etsin. Hihkuin riemusta ja meinasi tulla melkein itkukin, meinaan itku ilosta.


Astelin seuraavana päivänä sinne kampaamoon, jonne minut ohjattiin ja siellä toden totta oli tämä ihana kampaajani! Hihkasin jo ovesta, että ”TÄÄLLÄHÄN sä oot!” ja kampaaja oli aidosti iloinen minut nähdessään. Hän kertoi ettei ollut saanut yhteystietojani ja olikin miettinyt, että missä mahdan olla. Olin onnellinen hänet löytäessäni. Kävin hänen luonaan jälleen useaan otteeseen ja hän poisti mm. eräät päähäni kolvatut pinkit tupsut ja kielsi minua ottamasta sellaisia jatkossa, sillä poistaminen ei ollut kuulemma ihan niin mukavaa touhua… Ja sen kyllä uskonkin. Yritin siinä sitten selitellä, että yksi Helsingin reissu oli ollut sen verran utopistinen, ettei sieltä voinut palata ilman pinkkejä tupsuja kotiin.  

Kuva Helsingin reissulta mukaan tarttuneista pinkeistä tupsuista.

No sitten kävi niin, että tää mun kampaaja sairastui vakavasti ja joutui valitettavasti lopettamaan kampaajan uransa kokonaan. Siinä tuli muutama kyynel jos toinenkin vuodatettua, hänen puolestaan ja toki surren myös sitä, että taas alkaa koko kampaajan etsiminen jälleen kerran alusta. Toki mä tunnen ihmisiä, jotka on kampaajia, mutta he asuu sen verran pitkien välimatkojen päässä, ettei se homma ihan toimisi, sillä kampaajalle olisi hyvä päästä aika pitkälti juuri silloin, kun itseään peilistä katsellessa se tunne iskee… Siinä ei sitten suunnitella reissua enää minnekään muualle kuin siihen kampaajan tuoliin.

No, sit tuli taas kahlattua läpi muutaman eri kampaajan tuolit ja kerran tuli jopa itku kampaajan tuolissa, mutta muuten on menty ihan hyvillä mielin tuolista tuoliin. Kuitenkin toivoisin sitä, ettei se tuoli juurikaan enää vaihtuisi vaan pysyisi samana ja muuttuisi sellaiseksi vakiotuoliksi. Vuosien varrella tää toive on kyllä aina välillä tuntunut aika toivottomalta.

Mikä mulle sitten on tärkeää kampaajaa valitessani?

No, siihen vaikuttaa todella monet asiat. Itse tutkin aikalailla netissä paikkoja, joihin mennä. Koluan läpi instat ja muut somekanavat ja katson, mitä kampaajat julkaisevat. Selvittelen myös vähän hintatasoa ja sitä, millaisia tuotteita ja tekniikoita he käyttävät. Kyselen myös kavereilta ja tutuilta suosituksia ja kyllä mä vähän kuukkeloinkin ihmisten kokemuksia.

Mulle tärkeää on se ettei kampaaja tee nk. liukuhihnatyötä. Kun menen kampaajalle, toivon hänen olevan läsnä minulle ja suunnittelevan juuri minulle sopivia juttuja. Useasti annan lähes vapaat kädet, pienillä toiveilla ja rajoituksilla höystettynä. Lisäksi minulle on tärkeää, että kampaaja kuuntelee eikä tee vain oman päänsä mukaan päätöksiä. Mä oon kuitenkin se, joka niitä hiuksia kantaa päivästä toiseen.

Luottamus on myös sellainen, joka ratkaisee. Tiedän ettei kampaaja ole terapeutti, ellei hiusterapeuttia lasketa. Ei kampaajalle mennä vuolaasti avautumaan, mutta silti toivon sitä, ettei kampaaja puhu minulle muiden asiakkaiden asioita saati mene puhumaan muille minun asioistani. Itselläni luottamus on muutenkin vähän kortilla, joten en halua omien asioideni tulevan Salon Seijamaisesti vastaan minua juoruina turuilla ja toreilla. Minulle kampaamokäynti on myös rentoutumista ja hemmottelua, hektisestä arjesta irtaantumista. Vaikka kampaajan kanssa onkin mukava höpöttää, niin välillä on niitä hetkiä, jolloin haluaisi vain olla höpöttämättä. Mielestäni on ihanaa, jos kampaaja huomioi myös tämän seikan. Jutella toki saa, mutta jos toinen ei ole juttutuulella, niin sekin pitää ymmärtää.

Kampaaja voi löytyä yllättävästäkin paikasta

No, mulla oli siis kampaaja jälleen kerran hukassa. Kyselin ystävältäni moneen otteeseen, että missä kampaajalla hän käy.  Se sama keskustelu käytiin oikeasti hyvin monta kertaa. Lisäksi sain nähdä valokuvia, joissa näkyi millaisia erilaisia leikkauksia ja värjäyksiä hänen kampaajansa oli hänelle tehnyt.

Jokaisen tämän ystäväni kanssa käymäni keskustelun tulos oli sama: ystäväni kertoi käyvänsä Runosmäen parturi kampaamossa.
Ensimmäinen ajatukseni oli ettei se voi pitää paikkaansa. Hyvä etten väittänyt ystäväni huijaavan minua! Ajattelin ensin, että apua Runosmäessä! Eihän siellä voi olla kunnon kampaajaa.

En ymmärrä mistä tämä mielikuva oli päähäni iskostunut, mutta siellä se kuitenkin oli ja hyvin vahvasti iskostuneena olikin. Seuraavaksi ajattelin, että joo voi siellä kampaamo olla, mutta ei siellä ketään nuorta kampaajaa töissä ainakaan voi olla. Oma käsitykseni siis jostain syystä oli, että siellä käy vain mummot ja vaarit eikä kukaan minun ikäluokkaani kuuluva nyt ainakaan missään Runosmäessä kampaajalla voi käydä. Tyrmäsin siis idean kokeilla ystäväni kampaajaa. Tyrmäsin sen muutamaankin otteeseen.

Sitten tuli jälleen se aika, jolloin kävimme tuon saman keskustelun ystäväni kanssa, ehkä siis noin miljoonannen kerran.  Hän kertoi minulle puhuneensa minusta jo kampaajalleen ja ihmetteli, että miksen vain soita sinne ja kokeile! No, tässä kohtaa annoin periksi. Päätin kokeilla tätä kampaajaa. Soitin Runosmäen parturikampaamoon nopeasti, ennen kuin peruisin päätökseni ja ymmärtäisin jälleen, etten voi mennä Runosmäkeen kampaajalle, koska en ole mummo. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että en missään nimessä dissaa mummoja enkä heidän hiustyylejään, en todellakaan. Mummot on ihania ja hekin ansaitsevat hemmotteluhetkensä mieluisalla kampaajallaan. <3

No, soitin siis tälle kampaajalle ja varasin ajan.

Sain ajan muutaman päivän päähän. Voitte varmaan tähän asti luettuanne uskoa, että emmin päätöstäni ja mietin pari kertaa, että pitäisikö aika perua ja kyselin ystävältäni vielä muutamaan otteeseen, että voinko mä nyt muka IHAN OIKEASTI mennä sinne. Onhan se kehumasi kampaaja sitten OIKEASTI hyvä?  Tai oikeastaan hyvääkin parempi, koska hyvä ei riitä, on sentään kyse mun hiuksista. 😀 Ystäväni toisti moneen otteeseen, että kyllä voin mennä sinne ja että en varmasti saa mummotukkaa enkä varmasti tylsisty tai ahdistu siellä. No, en perunut aikaa vaikka mua jännittikin.

Hyvä ensivaikutelma on tärkeää

Ensimmäistä kertaa Hennille mennessä, mun hiuksia oli vaalennettu rajustikin jo muutaman vuoden ajan. Hiuksia säästääkseni tiesin, että vaaleasta väristä oli nyt aika luopua.

Mun hiukset oli siis todella vaalennetut. Ei ne vielä kovin kärsineet olleet, mutta…

Mä siis rakastin mun todella vaaleita hiuksia, mutta en sietänyt yhtään sitä kellertävää sävyä. SIksi ne melko platinat jo olivatkin. Olin itsekin jo tajunnut sen, että vaalean värin ylläpitäminen vaatii lopulta aika paljon. Niinpä päätin luopua siitä, sillä ainahan siihen voi palata, mikäli siltä tuntuu. No, koska istahdin uuden kampaajan tuoliin, niin menin sinne tavallaan vähän takki auki, mutta silti mukaan oli pakattu vahvat mielipiteet siitä, mitä pitäisi tehdä. Joten, kun Henni kysyi multa, että mitä olin ajatellut, niin rupesin sitten ohjeistamaan häntä siinä, että miten netissä luki, että nyt pitää laittaa jotain siihen ja siihen taittavaa, jotta väri pysyy vaalennetuissa hiuksissani paremmin yms. APUA, annoin siis tosi hyvän kuvan itsestäni heti ekan käynnin ensi minuuteilla.

Huhhuh, onneksi Henni osasi ottaa tilanteen ihanasti ja ohjeisti mua ettei mun tarvitse asiakkaana huolehtia siitä, että miten vaaleita hiuksia aletaan tummentamaan. Ja kyllähän mä sen tiesin, olinhan mä taustatyöni kuitenkin aika hyvin kampaajan ammattitaidosta tehnyt. Hänhän se ammattilainen on, mä oon vaan vahvat mielipiteeni omaava asiakas. 😀 Voi ei, mua hävettää vähän vieläkin, mut onneks Henni on oppinut tuntemaan mua jo sen verran, että ehkä tälle voi jo nauraa. 😀

Hennillä on tosi hyviä ideoita ja itsekin saa ehdottaa ja tottakai kertoa siitä millaiset hiukset itselleen haluaisi. Parastahan on, että Hennin kanssa nää molempien ideat ja visiot saa helposti lyötyä yhteen ja näin päästään aina mainioon lopputulokseen.

Itsehän oon tällä hetkellä kampaajalle suht helppo tapaus, koska mulla on käynnissä hiusten kasvatusoperaatio. Itselleni tää on vaikeaa, koska kaikki hiuksia kasvattaneet tietävät niiden välivaiheiden olevan aika tuskaa. Siihenhän ratkaisuna on se, että opettelee vain laittamaan hiuksia eri tavalla kuin ennen, mutta voin kertoa sen olevan aika tuskallista. Aion silti kestää tän projektin kuin nainen, luovuttaa en vielä aio, sillä se luovuttaminen ei oikein oo mun juttu.

Pipo/huppukausi pelastaa hiusten kasvatusoperaation.

Ja onneksi, siis onneksi on pipokausi aluillaan tai mulle se toki merkitsee pipokautta enemmän huppukautta eli aina voi omia hermoja säästääkseen piiloutua hupun alle. Joka tapauksessa siis tässä kohtaa ei mun hiuksille voi oikein kamalasti mitään tehdä, pääasiassa vain värjätä ja siistiä. Henni toki tietää myös sen, että jos mä soitan ja varaan siistimisaikaa, niin se ei sitten tarkoita mitään siistiä tukkaa vaan rikottua ja revittyä, mutta silti siistittyä. Siinä tapauksessa oon vaikea tapaus, etten missään tapauksessa halua mitään siistiä tukkaa. Se on ehkä yks mun pahimmista painajaisista, siis elää liian siistin tukan kanssa.

Parhaimmillaan kampaajalla käynti on kuin vierailu hyvän ystävän luona

Tässä kohtaa teille on varmasti käynyt jo selväksi, että mä en kadu sitä Runosmäen parturi-kampaamoon astelemista. Oon itseasiassa todella tyytyväinen. Mua oli siellä vastassa aivan ihana kampaaja, jonka toki laitoin pieneen testiin heti alkuunsa, mutta jonka kanssa mulla synkkasi heti. Nykyään meillä lentää aika hyvä läppä ja mä nautin Hennin seurasta. On ihanaa, että Henni on läsnä juuri mulle sen aikani ajan ja höpöttelee mun kanssa.

Arvostan myös sitä, että mikäli työt vain sallivat, niin Henni ei katoa takahuoneeseen vaan jää pitämään mulle seuraa värin vaikutuksen ajaksi. Siinä sitten jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä ja viimeksi meillä oli sen verran hyvät jutut, että muutkin työntekijät kiinnostuivat niistä ja liittyivät välillä aina meidän seuraan.

Runosmäen parturi-kampaamo siis yllätti mut todella positiivisesti. Siellä on vakio asiakaskunta, mutta myös meidät uudet otetaan sinne vastaan todella lämpöisesti. Kuten ammattitaitoa ylläpitävän kampaajan kuuluukin, niin myös Henni kouluttautuu jatkuvasti uusien trendien ja tekniikoiden kautta. Voin siis omalta osaltani sanoa, että täällä voi ja on hyvissä ellei vallan mainioissa käsissä.

Henni itse kertoi ihastuneensa paikkaan sen ilmapiirin vuoksi. Hänen oma toiveensa onkin, että asiakas ei tuntisi olevansa vain asiakas vaan, että asiakkaalla olisi sellainen tunne, että hän tulisi kaverin luokse viettämään aikaa. Mun kohdalla tää ainakin on onnistunut aivan täydellisesti. Mulla on nykyään sellainen tunne, että kun menen kampaajalle, niin musta tuntuu siltä, kuin menisin Hennin kanssa viettämään aikaa. Se hiusten kuntoon laitto tulee sitten ihan vaan plussana siihen päälle.

Henni yllärileikkaamassa mun äidin hiuksia. <3

Lisäksi Henni teki muhun suuren vaikutuksen viime keväänä, kun soitin hänelle ja kysyin, että olisiko mahdollista, että hän lähtisi mukaan yllättämään mun äitiä. Selitin tilanteen ja sanoin, että en pysty enää katsomaan ja kuuntelemaan, kun mun äiti hyppii seinillä oman tukkansa kanssa ja sanoo ettei koskaan ole näyttänyt siltä kuin näytti.

Oli siis koronakevät ja minnekään ei saanut mennä. No, mä sitten eräänä päivänä sanoin äidilleni, että tarvitsisin hänen apuaan meillä töissä yhteen pieneen juttuun ja hän lupasi tulla auttamaan. Tää tilanne ei siis ollut mitenkään yllättävä, sillä äitini on auttanut mua aina välillä työjutuissani. Me menimme siis eräänä iltapäivänä muka tekemään jotain meille töihin ja TADAA siellä odottikin Henni, joka esittäytyi kampaajaksi ja ilmoitti laittavansa meidän äidin hiukset kuntoon, mikäli hän vain haluaa. Äitini reaktio oli jotain aivan ihanaa. Hän yllättyi ja oli todella otettu tästä yllätyksestä.

Täytyy myöntää, että mun silmät kostui sen reaktion nähdessäni. Myös meidän isä, joka oli mukana tässä yllärissä sai omat hiuksensa kuntoon samalla reissulla. Siitä lähtien kuulkaa meidän perheestä kolme aikuista viidestä on alkanut käymään Hennillä hiusten laitossa.

Tämä tarina osoittaa sen, että Runosmäen parturi-kampaamossa käy kaiken ikäisiä ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin. Tässä taas nähtiin, että omat ennakkoluulot on syytä heittää romukoppaan. Mä oon löytänyt oman luottokampaajani ja hän on Henni Sumell Runosmäen parturi-kampaamosta.

Hairbyhenni eli Henni löytyy siis Runosmäen parturi-kampaamosta osoitteesta Munterinkatu 15, 20360 Turku.

Joulukuun tarjouskoodisi hemmottelevaan kampaajakäyntiin on
Minttuvernetti kampaajalla.

Tartu tarjoukseen ja tue pienyrittäjää <3

Jokainen meistä ansaitsee pienen hetken itselleen ja siksi oonkin aika innoissani, sillä nyt mulla on ilo kertoa teille, että Hairbyhenni eli kampaajani Henni lähti tekemään mun kanssa kaupallista yhteistyötä ja meillä onkin teille näin joulun alla aivan mainio tarjous!

Nyt saatte vuoden 2020 loppuun asti hiusten leikkuun ja värjäyksen tai hiusten leikkuun ja raidat hintaan 65€.

Tämän tarjouksen voit muuten ostaa myös lahjakorttina, vink vink, mikä mainioin joululahja tää itselle tai jollekin toiselle olisikaan!

Tarjouksen saat mainitsemalla Hennille koodin MINTTUVERNETTI KAMPAAJALLA.

Runosmäen parturi-kampaamossa työskentee siis muitakin kampaajia, joten on hyvä vielä painottaa, että tämä tarjous koskee vain Hennin tekemiä leikkauksia ja värjäyksiä.

Tarjouksen voit lunastaa varaamalla ajan Hennille, joko soittamalla numeroon 045 267 3640 tai laittamalla WhatsApp-viestiä samaan numeroon. Aikaa voi varata myös laittamalla viestiä Hairbyhennin Instagramin kautta tai Hairbyhennin Facebook-sivun kautta.

Kannattaa ottaa myös nämä Hennin sometilit seurantaan, niistä löytyy aina kaikkia kivoja juttuja.

Tähän tarjoukseen kannattaa tarttua jo senkin takia, että näinä aikoina on todella tärkeää tukea pienyrittäjiä. Pienetkin teot on suuria. Ihania hemmotteluhetkiä kaikille.

Ja hei, Runosmäen parturi-kampaamoon voi mennä turvallisin mielin. Siellä välitetään asiakkaiden ja työntekijöiden turvallisuudesta. Maskit on käytössä ja paikat puhdistetaan jokaisen asiakkaan jälkeen. Henni myös keskustelee asiasta mielellään, joten kysykää rohkeasti myös tästä ajankohtaisesta aiheesta.

3 kommenttia artikkeliin “Luottokampaajan löytämisen vaikeus

  1. Ihana Minna, kiva kirjoitus ja upea ajatus löytää luotto henkilö. Tarttukaa ihmeessä tähän upeaan tarjoukseen. Lahjavinkkinä
    tosi oiva.
    Iloa joulukuun tekemisiin.
    T. SaunaMamma

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *