Tutustutaan, tässä olen minä aakkosina

Täällä on sairasteltu sekä opiskelun näyttöön valmistautuminen ja itse näyttö on vienyt kaikki voimat, joten blogin kanssa on ollut siksi vähän hiljaisempaa. Nyt elämä alkaa taas voittamaan, joten on taas aika päivittää blogia.

Lupasin instan puolella tehdä teille postauksen, jossa olen minä aakkosina. Tein tän jo siellä instagramin puolellakin, mutta merkkimäärä tuli ikävästi vastaan, sillä 2200 merkkiä ei riittänyt mihinkään, joten otetaas nyt vähän pidemmän kaavan mukaan tää täällä blogin puolella.

Annoin itselleni luvan myös vähän twistata tätä eli saan laittaa jokaiseen kirjaimeen yhden sanan sijasta maksimissaan kolme sanaa. Eli ootteko valmiina? Ottaakaa vaikka kupillinen kahvia ja tutustukaa muhun vähän aakkosten avulla. Nyt mennään!

Ainiin, sanotaan nyt vielä se, että kirjaimet on järjestyksessä, niiden alla olevat sanat ei todellakaan sit oo aakkosjärjestyksessä.

A

  • Asuntovaunu
    Olen syntymästäni asti kierrellyt ympäri Suomea asuntovaunulla. On siis tullut nähtyä monen monia paikkoja ja tutustuttua moniin ihmisiin vaunuilun merkeissä. Reissussa oltiin aina kaikki viikonloput sekä lomat ja välillä vähän muulloinkin. Tätä menoa jatkoin noin 14-vuotiaaksi, jolloin tuntui jo siltä, että haluan jäädä kotiin reissuilta. Vaikeinta omassa lopetuspäätöksessä oli se, että se merkitsi myös sitä, etten enää saanutkaan viettää serkkuni kanssa jokaista viikonloppua, mutta siitä selvittiin. Veri on viime vuosien aikana alkanut vetämään takaisin vaunuilun ja autoilun pariin. Ihanaa hommaa. <3
  • Ajokortti
    Oon saanut ajokortin vuonna 2005. Sen jälkeen onkin tullut huristeltua ihan kivasti. Omaa autoa en silti ole koskaan omistanut.
  • Aamulypsy-ämpäri
    Ainut ämpäri, jota olen koskaan jonottanut, koska minähän en ämpäreitä jonota! Klo 06.10 isoveljeni kuskasi minut Turun kävelykadulle, sillä halusin ämpärin ja sainkin niitä lopulta kaksi. Toinen omistuskirjoituksella ja toinen pelkillä nimmareilla. Käytössä ne eivät kuitenkaan ole tai ovat, mutta eivät pesukäytössä. 😀 Lypsyjengi oli siis vetämässä lähetystä Turussa. Kolme tuntia ehdin siellä olemaan ja sitten nopeasti töihin. Onneksi matka oli lyhyt, sillä tauolla juoksin vielä takaisin ottamaan kuvia. En onneksi ollut meidän silloisesta työporukasta ainut, joka näin toimi… (;

B

  • Banaani
    En voi pahemmin syödä, sillä sen maku muistuttaa liikaa eräästä vuosia sitten sairastetusta vatsataudista.
  • Blogi
    Kauan haaveilin blogin aloittamisesta ja aloitinkin joskus muinoin… Se versio on onneksi kadonnut jonnekin bittiavaruuteen, joten sain aloitettua puhtaalta pöydältä. Ystäväni jalanjäljissä aloitin blogin kirjoittamisen viime marraskuussa, silloin päätin, että tää päivittyy kerran viikossa. Kannoin kauheita tunnontuskia, kun elämä heitti eteen tilanteita, jolloin ei voinutkaan päivittää siinä tahdissa. Tein kuitenkin päätöksen, että tästä lähtien blogini päivittyy noin kahden viikon välein. Ei ole katastrofi jos ne postaukset ei kerran viikossa ilmestykään tänne. Haluan olla lukijoilleni rehellinen ja tarjota vain hyvää tekstiä, en hutiloitua. Otan myös mielelläni postausideoita vastaan, joten laita viestiä vaan, jos sulla on mielessä jotain, mistä haluaisit mun kirjoittavan. Kiitos muuten, kun luet tätä siellä juuri nyt, oot ihana! <3
  • Backstreet Boys
    IHANIN IKINÄ! 😀 Ja sieltä Nick, ihan mun lemppari ja meillä on vielä samana päivänä synttäritkin, voisko täydellisempää siis enää olla? 😀 Muistan, kun suunnilleen kaikki kaverit ala-asteella hihkuivat pääsevänsä katsomaan Spice Girlsejä, kun ne tulivat Suomeen… No, mua pyydettiin myös mukaan, mutta… Siskoni sanoi mulle sillon, että jos en mene, niin pääsen katsomaan bäkkäreitä, kun ne tulee Suomeen.

    Eipä siskoni tiennytkään, että siihen keikkaan ei muuten kauaa mennytkään. Olen onnellinen, että valitsin silloin BSB:n enkä Spaissareita. Bäkkärit on kuitenkin ollut se mun juttu enemmän. IIks, vielä viime konsertissakin se kirkuva ja kyynelehtivä teini tuli esille, se oli kyllä ihana tavata, olin kaivannut sitä puolta itsestäni. Seuraavaa konserttia ootellessa. <3
Aamulypsy. Jaajo, Anni, Perälä ja minä Turussa.
Aamulypsyn kanssa Turussa. Tää on se ämpärin hakureissu. 😀

C

  • Chili
    En aikanaan pitänyt yhtään tulisista ruoista. Sit koitti päivä, kun matkustin Imatralle ja siellä kaverit teki ruokaa, joka oli ihan jäätävän tulista, mutta hyvää. Reissusta palattuani kävin sitten kaupassa ostamassa Sriracha-kastiketta ja sen jälkeen on sitten laajennettu omaa chilin käyttöä aika valtavastikin. Mulla oli viime jouluna jopa chilijoulukalenterikin. Tällä hetkellä mun herkkua kuumissa juomissa ja teen joukossa on chilisiirappi, joka pääsee oikeuksiinsa kuumassa juomassa. Ihana pieni poltto tekee aina hyvää. Nam!
  • Carmosil
    Yrttisuihke, joka on ihan yks mun luottotuotteista. Jos vähänkään tuntuu tukkoiselta tai ääni käheältä, niin suihkin tätä suuhuni. Lapsuudesta muistan, että tätä laitettiin tippoina sokeripalaan, tää suihke on paljon kätevämpi. Sopii kuulkaa paljon puhuville ja vaikka laulajille sekä ihan meille tavallisille kadun tallaajillekin.
  • Curling
    Olikohan se nyt 2006 ja Torinon kisat, kun tuli katsottua Curlingia paljonkin. Silloin jo halusin kokeilla lajia. Pari vuotta sitten siihen tuli tilaisuus ja kuulkaa.. Hauskaahan se oli, mutta ei yhtään mun juttu. 😀 Taas oltiin kuitenkin yhtä kokemusta rikkaampina ja se on aina hienoa se.
  • Candy Crush Saga
    Oon koukussa. Oon koukuttanut myös äitini siihen, oh my, mitä meninkään tekemään! 😀

D

  • Discovalot
    Aiheuttaa mulle päänsärkyä, en voi siis olla samassa paikassa vilkkuvien välkkyvien valojen kanssa laisinkaan. Keikoilla olevat lavavalot ei sitten kyllä aiheuta mitään särkyjä, mutta ehkä se johtuu siitä, että musiikki tekee hyvää ja nautin olostani. Okei, tai sit se on oikeesti niistä jostain valotaajuuksista.
  • D-vitamiini
    Mua ihmetyttää kovasti aina se, miten paljon eri suositukset vaihtelee. Itse otan aina jokaisena päivänä 100 IU. Se 10, kun ei riitä mihinkään. On muuten hyvä vinkki ottaa reilusti, joka 800 IU tätä vitskua heti, kun tunnet kurkussa kipua, ajoissa otettuna ehkäisee kurkun kipeemmäksi tulemisen. Testattu.
  • Demot
    Rakastin kuunnella levy-yhtiössä bändien demoja, oi juku mitä musaa niistä paljastuikaan. Sain teininä Tyrävyön demon c-kasettina. Kiroan sitä, joka sen nyysi multa, koska se oli paras demo ikinä. <3

E

  • Elina
    Yksi mun kolmesta etunimestä. Mulle piti tulla vain kaksi nimeä, mutta siskoni oli mun syntyessä sanonut äidilleni, että Elina pitää lisätä mun nimeen ja niinpä hän sitten sai tahtonsa läpi. Kiva tarina kyllä tälläkin nimellä, tykkään.
Curlingia kokeilemassa.
Kerran pääsin kokeilemaan Curlingia.

F

  • Ferritiini
    Romahti itselläni pari vuotta sitten ihan totaallisesti. Ehdin jo googlettaa ja diagnosoida itselläni yhden jos toisenkin sairauden, kunnes selvisi, että kyse oli alhaisesta ferritiinitasosta. Tää aihe on hyvin kiistelty. Itsellenikin eräs lääkäri alkoi selittään, että kai mä ymmärrän, että miehillä ja naisilla viitearvot on erit ja kai mä nyt tässä iässä jo tiedän, mikä miehen ja naisen ero sitten on. ÖÖ, liittyi mihin? Annoin hänelle siis Puhti.fi-palvelun kautta mittauttamani arvot ja hän kyseenalaisti ne. Jännää on myös se, miten hoitaja oli juuri hetkeä aikaisemmin sanonut minulle, että ne arvoni ovat todella alhaiset ja on mentävä lääkärin vastaanotolle. On käsittämätöntä, miten lääkärit pitää tätä trendi-ilmiönä.
    Jouduin lopettamaan treenaamisen ja kaiken ylimääräisen, nyt onneksi arvot on sen verran nousseet, että jaksan paljon enemmän ja treenitkin sujuu. Mulla syynä oli mm. siis todella huonolle ja kostealle sisäilmalle altistuminen ja liian rankasti aloitetut treenit. Olin kuin haamu verrattuna nykyiseen olotilaani ja vastustuskykykin on parantunut huomattavasti, vaikka nyt olenkin ollut juuri pahassa flunssassa. Flunssat kesti parikin kuukautta ja iski pian uudelleen, nyt ne menee ohi viikossa parissa. Onneksi.
  • Fanitus
    Mun fanittaminen loppui kuin seinään siinä kohtaa, kun menin töihin levy-yhtiöön. Mun ajatusmaailma vaan jotenkin muuttui. Tokikin, oon juossut ala-asteen neljänneltä luokalta asti keikoilla ja tutustunut muusikoihin ja muihin ja aina oon nähnyt heissä sen ihmispuolen enkä niinkään mitään idolipuolta. Mun fanittaminen ehkä on suuntautunut enemmänkin sit tuonne ulkomaille, en osaa kotimaisia fanittaa ollenkaan. Pidän, mutta en fanita. Toisaalta ilman faneja ei olisi esiintyjiäkään eli älkää te muut lopettako fanittamista vaan jatkakaa sitä.

G

  • Golf-kärry
    Jestas, mikä vekotin! Puuhamaassa vuosia sitten sain ajaa sitä ja vaikka mulla oli ajokorttikin jo ollut ja autolla ajaminen sujuikin, niin tällä vekottimella ajaminen ei todellakaan sujunut. 😀 Ohjasin sitten yhdellä kädellä ja toisella kädellä pidin kiinni siskoni yhdestä lapsesta, jonka pelkäsin tippuvan kyydistäni. Voi jestas, ei enää ikinä! 😀
  • Gin & Cranberry
    Mun karpalomehuni. Tää on oikeestaan ainut juoma siidereistä ja lonkeroista. Tääkin pitää saada sitten aitona ja alkuperäisenä eli Hartwallin versiona, muut ei oikein lähe. Yhden juon aina saunailtana, mutta en koskaan saunassa vaan pukuhuoneessa. Olut ei oo ollenkaan mun juttu, vaikka sitäkin tuli joskus nuorempana tilattua jäillä ja pillillä, mut ei enää kiitos.
Yoda ja minä Lontoossa.
Mä ja Yoda Lontoossa. Puss!

H

  • Hammaslääkäri
    Kärsin erittäin jäätävästä hammaslääkärikammosta. Johtuu omista kokemuksista sekä siitä, että siinä tuolissa tunnen olevani täysin toisten ihmisten käsissä enkä voi vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu. Mikäli aika on varattuna, niin valvon edeltävät yöt ja tärisen lääkärille mennessä. Kerran eräs kunnallinen lääkäri nauroi mulle päin naamaa pskasta naurua, kun kerroin kammostani, ei siis ottanut tosissaan ollenkaan. Se ei mitenkään lieventänyt kammoa. Järisyttävää oli, että kyseessä oli nuori lääkäri, jonka olettaisin osaavan ottaa kammopotilaat tosissaan. Hammaskiven poistossa käydessäni pystyn rentoutumaan, se johtuu siitä, että tiedän tasan, mitä hammaslääkäri on tekemässä. Tämä lääkäri toki osaa ottaa myös meidät pelkopotilaat huomioon.
  • Hupparit
    Rakastan huppareita. Erityisen mieluisia on pitkät hupparit, niissä olo vaan on ihanan rentoa. Hupun alle piiloutuminen tuo jännittäviinkin tilanteisiin kivasti turvaa. Ja huppu pelastaa aina bad hair daynkin iskiessä. Huikea keksintö tollanen huppari!
  • Hype Productions
    Ehkä paras työpaikka ikinä. Noita vuosia mulla on kyllä ikävä. Ihana pomo ja ihanat työkaverit, joiden kanssa yhteisöllisyys oli jotain ihan mahtavaa, jaettiin ilot ja surut ja kaikki täysin luottamuksellisesti. Sain tutustua tuon levy-yhtiö työn aikana aivan ihaniin ihmisiin, joista osaa voin kutsua tänäpäivänä ystävikseni. Ilman tuota kokemusta mä en ehkä tosiaankaan ois se, joka tänäpäivänä oon. Lähtisin tuohon kelkkaan koska vain uudestaan. Opettavaista, mutta niin antoisaa.
  • Helsinki
    Pääkaupunkimme, iso kirkko. Täällä on tullut käytyä hyvin usein jo teinivuosista lähtien ja koettu on kaikenlaista. Aluksi siellä juostiin keikoilla, sitten se muuttui joksikin muuksi. Oon tutustunut siellä aivan ihaniin ihmisiin, en sellaisiin hektisiin hesalaisiin, vaan sellaisiin, joilla on aikaa ja iso sydän ja, jotka on aidosti läsnä. Paljon ihania muistoja ja ikävä sinnekin on tosi kova. Helsingissä tuli hypittyä yhdessä vaiheessa parikin kertaa kuukaudessa, nyt en oo vuoteen käynyt, tuntuu tosi oudolta.

I

  • Isoveli ja isosisko
    Oon siitä onnekas, että mulla on nää molemmat. Meillä on ikäeroa 13-17 vuotta, mutta ei sitä kyllä huomaa. Eroahan meillä on kaikilla kuin yöllä ja päivällä ja mä oon yks piru välillä noiden mielestä, mutta.. Näin meidän kesken, niin kyllä noistakin se puoli löytyy. Et en mä meistä kamalin oo kuitenkaan. 😀 No ei, mutta en kyllä vaihtais. Molemmat on olleet mulle tärkeitä ja rakkaita ihan lapsuudesta asti ja tavallaan ollaan aika tiivis paketti. Jos nää voi huonosti, niin mä tunnen sen tuskan myös sisälläni, vaikea selittää, mut niin se vaan on. Toisaalta tunnen myös sen ilonkin.
    Siskoon luotin lapsena kuin kallioon ja luotan edelleenkin, mut mulle oli jäätävä kokemus, kun sisko muutti aikanaan Huittisiin, onneksi etanaposti oli keksitty. Ja veli jännitti eniten yhessä vaiheessa seurustelukumppaninsa esittelyä mulle, en ymmärrä et miks.. Tai sit ymmärrän. 😀 Joo, paljon on koettu tän kaksikon kanssa ja tullaan toivottavasti vielä kokemaan paljon lisääkin. Kyllähän me yhteenkin otetaan, mutta niistä päästään aina yli ja toivon todella, että näin tulee olemaan jatkossakin. Ollaan parempia yhessä kuin erikseen. <3
  • Intuitio
    Tää on sellainen, johon mä luotan ihan tosi paljon. Ja se osuu pelottavan useasti myös oikeaan. Mä oon ihminen, joka menee tunteet edellä moniin juttuihin ja on tilanteita, jolloin järki vs. tunteet kamppailee pahastikin vastaan, mut silti valitsen sen tunnepuolen. Jos intuitio varoittaa mua jostain tilanteesta tai ihmisestä, niin hyvin useasti mä kierrän ne kaukaa. Joskus en oo luottanut intuitiooni ja myöhemmin on selvinnyt, että olis tosiaankin pitänyt vaan luottaa siihen. Tää kaikki saattaa osittain myös johtua siitä, että mussa virtaa karjalaista verta. Vaikeaa selittää näitä, mutta tietäjät tietää kyllä.
Starbucks. Laktoositon latte. Mun lempikahvia.
Starbucksin laktoositon latte. Niin hyvvää!

J

  • Jumpsuit
    Haalarit. Oi kyllä! Parasta vilukissalle on hengailla jumpsuitissa kotona ja miksei muuallakin. Mulla on välillä jumpsuitin alla lökärit ja pitkähihainen ja päällä vielä villatakki ja peittokin, oon vähän tällanen eikä siltikään oo kuuma. Haha, mulla on myös yks jumpsuitti, joka on yökkärimallia. Täydellistä. Jumpsuitteja ei koskaan voi olla liikaa!
  • Jännittäminen
    Oon kova jännittämään. Oon toki huomannut myös sen, että jos mua ei jännitä, niin sillon en ole jonkun jutun kanssa tosissani. Tällainen jännitys on itselle positiivista ja jotenkin sitä osaa tietyissä tilanteissa jopa odottaakin. Mua pyydettiin esimerkiksi yhdessä vaiheessa kouluttamaan ja se jännitti mua ihan tosi paljon, mutta vain siitä syystä, että halusin onnistua siinä hommassa. Ellen ois jännittänyt, niin se ois mennyt ihan penkin alle se homma.

K

  • Kahvi
    Kahvia koneeseen! Ilman kahvia ei kyllä päivä käynnisty. Mä otan aina kupillisen kahvia, kun aloitan aamupalan syönnin, juon siitä silti vasta aamupalan jälkeen ja lopulta se onkin jo kylmää. Kahvi laktoosittomalla maidolla, kiitos.
  • Kotitreenit
    Tää treenitapa on sellainen, jonka löysin viime keväänä. Oli mahtavaa löytää valmentaja, joka on samalla aaltopituudella ja puhuu omista kokemuksistaan ja on aidosti läsnä. Ihana Nana Heikkilä on just sellanen ihminen. Tehokasta eikä sido aikaan tai paikkaan, toimii mulla mainiosti. Mieluusti treenaan aamupäivällä tai iltapäivällä, illat ei oo enää se mun aika treenata, iltaisin otan iisisti. Kotitreeneistä oon kans kirjoittanut yhen postauksen ja sen voit lukea täältä.
  • Kissa
    Mä oon ihan kissaihminen. Ja nyt alkoi päässä soimaan se Don Huonojen Kissaihmiset-biisi. Meidän perheellä on tavallaan ollut aina kissoja. Eka oli mun siskon Poju Petteri, joka oli mullekin todella rakas ystävä. Sit sain oman Topi Topeliuksen, hän tuli Vaasasta kumisaappaassa rekka-auton kyydillä tänne Raisioon. Poju ja Topi oli erottamattomat. Yli 18 vuotta saatiin Topeliuksen kanssa viettää yhteistä elämää ja ikävä on vieläkin todella kova.

    En oo pystynyt edes harkitsemaan uutta kissaa, sillä vaikka tiedän, että se tekisi hyvää omalle mielelle, mutta en pysty niin en pysty. Onneksi hoitokissoja käy silloin tällöin. Mun siskolla oli Pojun jälkeen Miiko ja Mörkö, vallattomat sisarukset. Ikävä on heitäkin. Ja mun siskolla on nyt kaksi kissaa Ronitsi ja Pikkutassu, äiti ja tytär. Voi, että mitä persoonia. Heitä saan onneksi halailla, pallotella ja pussailla aina kun siltä tuntuu. <3

L

  • Laktoositon
    Mulle kaikki laktoosittomana, kiitos. Ei siitä laktoosista ilmavaivoja mulle tuu, mutta ne kiputilat on valtavat. Yksi jätskipuikko vaikka, jossa on laktoosia, niin makaan kaksinkerroin lattialla kipujeni kanssa. Mielestäni se olotila ei ole minkään herkun arvoinen.
  • Lukutoukka
    RAKASTAN kirjoja. Siis ihan fyysisiä kirjoja. Mulla on kirjahyllyssä kirjoja yhdellä hyllyllä jopa kolmessa eri rivissä. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin mennä sänkyyn, lukea kirjaa ja nukahtaa hyvän kirjan kanssa. Okei, Aku Ankka toimii myös, mutta kirja on ihana. Kukaan mut tunteva ei lähe mun mukaan, jos kysyn, että käytäiskö ÄKKIÄ tossa kirjakaupassa. Juu, ei… Mun kanssa ei käydä äkkiä kirjakaupassa, siellä menee aikaa ja aika paljonkin. Oon siis lukutoukka ja ylpeä siitä. Silti luen vain yhtä kirjaa kerralla, tiedän, että monet lukee pariakin, mä en pysty, yksi riittää.
  • Latte
    Aina kun näen Starbucksin, niin mun on saatava niiden laktoositon venti-kokoinen latte. Niin HYVVÄÄ! Ja sitä saa NIIN liian harvoin. Meillä, kun täällä ei ole tuota kahvilaa.

M

  • Muumimuki
    Haha, apteekin keräilykampanjasta se lähti. Aloin keräämään muumimukeja. Mulle ne on sellaisia, joista ei saa juoda. Siksi nautin suunnattomasti, kun joku tarjoaa mulle kahvia muumimukista, sillä omani ovat tosiaan vaan vitriinissä visussa tallessa. Älkää kysykö miksi, en ole itsekään ihan varma asiasta.
  • Makkara
    Mulle makkara on outo asia. Se on jotain mitä en voi syödä paljoa. Mustamakkaraa ei lasketa, se on ihanaa, mutta sitä saakin syödä vain Tampereella. Mutta se tavallinen makkara, niin mulle tulee siitä paha olo. Siksi voin kesälläkin syödä vain pari grillimakkaraa koko kesän aikana, samalla kun muut voi vetää niitä urakalla. Jännä. Onneksi en siitä kyrsästä niin kyllä välitäkään, että…
  • Microdermal
    Mun ihanat lävistykseni, jotka ystäväni laittoi mulle synttärilahjaksi muuta vuosi sitten. Hän käski mun istua tuoliin ja ottaa paidan pois. Tottakai tottelin, koska kerran lävistysliikkeessä oltiin. Ne liikkeet on aina olleet mun heikkouksia, ei kaikki, mutta eräät… Ainut, mitä sanoin oli, että ei sitten mitään sinistä. No, tovi myöhemmin sain katsoa peiliin ja rintakehässäni oli kaksi SINISTÄ microdermalia. Ookoo, ne kuulemma sopi mulle, joten paha sanoa mitään vastaankaan. No, niistä tuli mulle todella tärkeät. Painoin niitä peukalolla ja etusormella aina, jos jännitin tai mua ahdisti tai stressasi. Johtui niiden laittajasta, johon pystyn tukeutumaan ja luottamaan tuollaisissa tilanteissa ja siksi sain niistäkin voimaa.
    Viime vuoden stressi kuitenkin oli niin valtava, että nyppäsin ne unissani pois. Ensin toisen, sitten tuli itku ja muutama kuukausi myöhemmin lähti toinen. Kyllä harmitti. Nyt annan niiden jälkien parantua, mutta jonain päivänä haluan ne vielä takaisin. Musta puuttuu palanen…
  • Migreeni
    Tuo inhottava pirulainen! Oon hajusteyliherkkyydestä kärsivä, joten voitte kuvitella, että hajusteet laukaisee mulle migreenin. Saman tekee tietyt valot yms. Ja yks pahimmista on se, jos joku kuorii mun lähellä jonkun sitruksen, ei mee montaa minuuttia, kun saan olla kaivamassa lääkkeitä laukusta. Pahimmillaan kestää kolmesta neljään päivää, inhottava, niin inhottava.
Yksisarvinen. Poni, jolla on yksisarvisen sarvi, ihanaa oli halailla.
Yksisarvisen kanssa halailemassa.

N

  • Naputtaminen
    Naputan viestejä ja naputan postauksia ja naputan karpalotölkkiinkin kahdesti aina ennen avaamista. Naputusta mahtuu elämääni siis monessa eri muodossa. Silti en voi sietää, jos joku naputtaa pöytää tai lattiaa tai kynän päätä tai mitään, se herpaannuttaa mun ajattelun ja keskittymiskyvyn.

O

  • Oppisopimus
    Opiskelen tällä hetkellä oppisopimuksella lastenohjaajaksi. Oppisopimuksesta teen erillisen postauksen josain kohtaa, nyt tyydyn vain sanomaan, että erittäin hyvä tapa opiskella, jos olet valmis tekemään paljon duunia, vuodattamaan verta, hikeä ja kyyneliä, saamaan harmaita hiuksia ja.. No ei vaiskaan! Huijasin! Siis hyvä tapa opiskella itselleen ammatti tai vaihtaa alaa tms. ja tienata saman aikaisesti. Mun ois tältä erää tarkoitus valmistua kesäkuun loppuun mennessä.
  • Oulu
    Ikimuistoinen reissu Ouluun. Lähdettiin kerran silloisen ystäväni kanssa Kaarinaan. Yllättäen seuraava päivitys tehtiinkin seuraavana aamuna aamupalalta Oulusta. Ilman yöpaikkaa, ilman mitään silleen olennaista. Onneks kiertuebussissa sai ottaa päikkärit. 😀 Siinä jäi sitten eräätkin sukujuhlat väliin. Oi, että noi spontaanit reissut on kyllä ihan parhaita!

P

  • Pokemon go
    Aloitin ihan huvikseni silloin pelaamaan peliä, kun se ilmestyi tänne Suomeenkin. Lähinnä halusin vain tietää, että mistä kaikki puhui. No, sillä tiellä ollaan sitten edelleen. Koukkuun jäin enkä irti ole päässyt. Pyrin joka päivä avaamaan pelin ja tekemään päivittäiset jutut, mutta myönnän se ei aina onnistu. Tää peli on näyttänyt mulle sellaisia paikkoja ja muistomerkkejä tästä omasta kotikaupungistakin, joiden olemassaolosta en olisi todellakaan tiennyt ilman peliä. Oon myös saanut pelikiellon lääkäriltä, mutta se onkkin sitten ihan toinen juttu se.
  • Primetime
    Pelaan ihan jokaisena päivänä ja toisinaan jopa kaksikin kertaa. Tästä en enempää tässä kohtaa kerrokaan, sillä sä voit käydä lukemassa, mun aiemmin kirjoittamani postauksen aiheesta. Se löytyy täältä.
  • Perhe
    Oon hyvin perhekeskeinen ihminen. Mulle perhe on tärkeä ja rakas. Perheeseen kuuluu ydinperheen lisäksi myös muutama ystävä, jotka voin laskea lähes perheenjäsenikseni. Oon lempeä kuin lehmä, mutta jos joku tekee jotain pahaa tai loukkaa mun perhettä, niin silloin lehmä muuttuu leijona emoksi, en suosittele ottamaan selvää siitä, mitä se sitten tarkoittaa.

Q

  • Quality group
    Ilman tätä porukkaa olisin varmasti jo lopettanut opiskelut useaan otteeseen. Enkä ole ainut. 😀 Meidän porukka tuossa ryhmässä koostuu samassa tilanteessa olevista opiskelukavereista ja me jaetaan ilot ja surut sekä kaikki muutkin jutut. Pidetään toisiamme siis järjissämme, tsempataan ja pärrätäänkin yhdessä. Ei tarvitse esittää mitään. Kiitos ihanat, että ootte olemassa. <3
Koulukavereiden musta kirjoittamia ajatuksia.
Meidän porukan ajatuksia musta. <3

R

  • Ruoka
    Rakastan ruokaa. Rakastan myös kokkaavia miehiä, huikeita ihmisiä! Tie mun sydämeen käy myös vatsan kautta, vaikka en pidäkään siitä, että mun vatsaan kosketaan. En mylskään pidä kaksi parsaa ristiin -ruoista, niistä en saa kiksejä. Enkä kalasta, jossa on ruotoja, koska haluan syödä ruokani rönkkimättä sitä. Muuten oon aikalailla kaikkiruokainen ihminen, pienin rajoituksin toki. Ruoka on ihana ja monesti yhdistäväkin asia.
  • Ruisleipä
    Ruisleipä on se, mikä on mun leipä. Ulkomailla ollessa mun vatsa alkaa pömpöttää ja fiilis on tukala, kun syödään vain vaaleaa leipää ja vaaleaa kaikkea muuta. Kotiin palatessa, kun saa kaurapuuroa ja ruisleipää, niin vatsakin palaa normaaliksi.
  • Raisio
    Kotikaupunkini. Ihminen voi lähteä Raisiosta, mutta Raisio ei koskaan lähde ihmisestä.

S

  • Sauna
    Saunaan pitää päästä ainakin kerran viikossa. Lapsuudesta asti on käyty saunassa aina perjantaisin. Se kruunaa viikon. <3 Kesällä tai kyläillessä saunotaan kyllä useammin, vaikka jokaisena päivänä, mutta normaalisti vain kerran viikossa. Kiitän myös aina saunatonttua löylyistä, se on tärkeää muistaa tehdä. Kiitos, kun ei ole kirosana. <3
  • Salatut elämät
    Oon katsonut tätä sarjaa aivan alusta lähtien. Kelatkaa! 😀 Voisin jopa kirkkain silmin väittää ettei jaksoakaan ole jäänyt katsomatta ja osa on katsottu vielä kahteen ellei kolmeen kertaankin. Sarja on muuttunut paljonkin alkuajoista, mutta aina se vaan pitää otteessaan. Aaro/Eero on hahmo, joka on aiheuttanut pahojakin painajaisia aikanaan, mutta niistä on selvitty. “Aaro, Eero, Aaro, Eero…” Soi myös aina mun päässäni aikanaan, kun kuulin hedelmäpelin tuplausmusiikin. Jäätävää, hahmo pääsi ihon alle! 😀 Lemppari on toki Aki Nikkinen, ollut aina, ihan aina. Ja hei senkin hahmon palaamista odotin sarjaan oliko se nyt 12 vuotta? Ei se niin kauaa voinut olla, eihän? Koko ajan tiesin, että paluu vielä koittaa, mutta kauan sitä sai odottaa. Oo, tästä sarjasta mä voisin puhua vaikka kuinka ja paljon. Ei mulla oo kotiintuloaikaa, mutta Salkkarit tulee 19.30.
  • Syömishäiriö
    Tuo viheliäinen pirulainen, josta en koskaan pääse kokonaan eroon. Johtuu mm. siitä, että olin koulukiusattu ja sain kuulla paljon silloisesta painostani. Se iski tajuntaa, ne lauseet iski tajuntaan ja lujaa. Sitten tiputin painoani, okei se lähti myös siksi, että hurahdin pituutta myös aikamoisesti, mutta silti. No, se kirottu anoreksia nostaa päätään vieläkin tietyin väliajoin, mutta oon oppinut elämään sen kanssa. Siksi mulle painosta puhuminen tai kalorien laskeminen tai säästöliekillä treenaaminen tai kaikenlaiset muut aiheeseen liittyvät jutut on punaisia vaatteita. Mä poistun monesti paikalta, jos ajaudun tilanteisiin, joissa keskustellaan näistä aiheista. En siksi, etteikö mulla olisi paljon sanottavaa vaan siksi, että tiedän mihin se voi johtaa.

    Mulle jokainen ihminen on arvokas ulkomuodostaan huolimatta. On perseestä, että ihmisiä arvostellaan sen vuoksi, kukaan teistä arvostelijoista ei voi tietää, mitä toisen ihmisen elämässä tapahtuu, ei kukaan. Joten pliis, keskittykää omaan peilikuvaanne ja lopettakaa muiden arvostelu. Jokaisella on oikeus nauttia elämästään ilman muiden arvosteluja.
Falafel-annos. Kuori-ravintola Turussa.
Rakastan hyvää ruokaa., niin kotitekoista kuin ulkoruokinnassakin tarjottavaa ruokaa.

T

  • Täti
    Mulla on kunnia olla kolminkertainen täti ja yksinkertainen kummitäti. En vaihtais noita kolmea kyllä mihinkään ikinä. Paljon ollaan koettu, ehkä jotain jopa liikaakin, mutta siltikään en vaihtais hetkeäkään. Otetaan yhteen ja nahistellaan, mutta hei se kuuluu elämään, rakkautta se ei silti vähennä yhtään. Toivoisin, että jonain päivänä pystyisin kertomaan sen niin, että nää varmasti ymmärtää sen. Yhtä arvostan näissä tosi paljon, sitä, että yhdessä koetut ja tehdyt jutut merkkaa näille tyypeille materiaalia enemmän ja se on ihanaa. Yhteiset muistot, niitä haluan lisää tän kolmikon kanssa. <3
  • Turku
    Mulla on tähän kaupunkiin viharakkaussuhde. Sellanen jännä. Aikanaan vanhempani sanoivat, että he ovat Raisiosta ja mä sanoin olevani Turusta, silloin meiltä kysyttiin, että eikös me olla samaa perhettä, että miten tää nyt on mahdollista? Silloin lapsena mulle ei tullut mieleenkään sanoa, että oisin Raisiosta, nyt vanhempana, mulle ei tulis mieleenkään enää sanoa, että oisin Turusta. Wonder why… 😀 Muutama vuosi sitten aloinkin sanomaan, että jos Raisio liitetään turkuun, niin mä muutan Tampereelle, koska turkulaista musta ei saa kirveelläkään. Ei siis pahalla, tunnen monia mukaviakin turkulaisia, mut se turkulaisuus ei vaan sovi mulle.
  • Tampere
    Mun ärrä ja puhe on muutenkin kuulemma aina ollut sellaista, että ihmiset on hyvin usein luulleet mun olevan Tampereelta. Oon aina ollut murrehirmu, mun ei tarvitse kuin hetki olla josain paikassa tai puhua jonkun jotain murretta puhuvan kanssa, niin jo alan itsekin suoltamaan sitä murretta, omalla twistillä tietenkin. Monesti reissujen jälkeen mulle onkin sanottu, että voisitko opetella puhumaan suomea.. 😀

    Tampere on ihana kaupunki. Siellä ihmiset on jotenkin.. no, ne vaan on kamalan mukavia ja ihania ja oon samalla aaltopituudella niiden kanssa. Ihan mahtavia persoonia oon sieltä saanut elämääni. Eikä unohdeta hei Mustamakkaraa, joka maistuu paremmalta Tammelan kuin Laukon torilla. 😀 Tampereella oon kans juossut teini-iästä asti ja siellä on tullu koettua yhtä sun toista. Yks ystävä onkin sanonut mulle vuosien varrella useasti puhelimessa, että pitäiskö sun tulla käymään, niin saatais toi sun puhe taas kuntoon. Se on aina merkki siitä, että Tampereelle on päästävä. Mut ei puhuta siitä kaupungista nyt enempää, tulee itku, kun ikävä on niin kova.
  • Tennarit
    Ihan ykköset lähes joka tilanteessa! Kulutan omani loppuun aina. Mulla on töissäkin työtossuina tennarit, siis sisätennarit, pehmeät, lämpimät ja niin ihanat. Jarruilla varustetut tokikin.
    Pari kesää sitten, multa hävis mystisesti yks musta Converse, ei löydy mistään. Ne oli mun ainut aito Converse-tennaripari. Mikäli sulla on havaintoja siitä, niin olisitko ystävällinen ja ottaisit yhteyttä. Yksinäinen pariton kaipaa pariaan. <3

U

  • Uni
    Mä rakastan nukkumista. Nukun viikolla aivan liian vähän ja se tuntuu sitten kropassa ja mielessä ja ihan jokaisessa jutussa. Viikonloppuja odotan juurikin sen takia tällä hetkellä, että silloin ei herätyskellot soi, silloin saa nukkua juuri niin pitkään kuin haluaa, kunhan unta vaan riittää ja yleensä sitä riittää.
Tampere katuvalot. Ikävä Tampereelle.
Iltakävelyllä Tampereella.

V

  • V-sana
    Sana, joka pääsee suustani aivan liian usein. Lasten kuullen pystyn olemaan viljelemättä sitä, mutta sitten se lähtee taas laukalle. Paha tapa. Tuntuu, että se on voimasanaa enemmän välillä myös täytesanana. Mun äänenpainoa kannattaa aina kuunnella ja asiayhteyttä tutkia ennen kuin tietää kannattaao se ottaa pahalla vai ei.
  • Valkosipuli
    Ei karkoita vampyyreja, on vain urbaania legendaa, hei sellainen väite. Mistäkö tiiän?No, sitä en kerro. Mut mä tykkään valkosipulista, sitä voi vaan leikkailla viipaleiksi ja laittaa leivän päälle ja ei muuta kuin ääntä kohti.
  • Vampyyri
    Nää on teinistä asti kiehtoneet mua. Mun lempisarja oli Buffy vampyyrintappaja. Lempihahmo siitä oli Angel. Uh mama! Me luettiin systerin kanssa Twilight-kirjatkin ennen kuin niistä tuli mikään iso hypetys, ennen kuin kaikki löysi ne. Silloin hypetyksen alussa meni vähän maku, mutta joululahjaksi vime jouluna sain kirjan, joka yllätti täysin. Mä kerron siitä varmaan myöhemmin lisää, katsotaan, se on mulla vielä vähän kesken, mutta mainio on. Ja kyllä Vampyyrit kiehtoo edelleen. Siskoni sanoi viime vuonna, että hänen iässään pitäisi jo päästää irti vampyyreistä, en ymmärrä.. Mun ei tarvii kyllä koskaan päästää irti niiden kiehtovasta maailmasta. Ei se oo ikäkysymys. Ainiin, Verenvangit on vieläkin jäätävä. En tykkää vaikka tykkäänkin.
  • Villasukat
    Rakastan villasukkia. Varsinkin polviin asti ylettyviä villasukkia. Nukunkin villasukat jalassa, toki saatan potkia ne yön aikana pois jaloistani, mutta ainakin meen nukkumaan ne jalassa.

W

  • Wii
    Ensimmäinen ihan ikioma pelikonsolini. Vieläkin keilailen sen kanssa välillä ja pelailen muutenkin. Huippu vekotin.
  • Wiskari
    Arttu Wiskari, aivan mieletön artisti! Aliarvostettu sellainen. Onneksi lähipiiristä löytyi ihana ihminen, jonka kanssa mentiin viimeinkin Artun keikalle. Oltiin ensin Isossa janossa ja sit piti mennä Mössöllekin, mut tuli tää virus eikä päästy. Niin hyviä biisejä, niin hyvä meininki. Suosittelen tilanteen parantuessa menemään keikalle, tykkäisit kuitenkin.
    Wiskarila on myös ravintola, jonne mun on ihan pakko päästä joku päivä. Kerran kävin melkein oven takana, harmi, että oli sunnuntai ja paikka oli suljettu. Kotiinkuljetuksellakaan ei saa tänne asti, mutta.. Joku päivä mä vielä meen syömään sinne. Mee säkin ja kerro sit oliko hyvvää!

X

  • XL5
    Ja ala-asteen neljäs luokka. Sieltä se kaikki alkoi kuulkaa, nimittäin keikoilla juokseminen. Kaarinan Vapari ja XL5. Niitä keikkakuvia tuli meinaan plärättyä ja paljon. 😀 Pete oli ihan mun lemppari. Tää bändi ei kyllä hevillä unohdu, mulla on c-kasettia ja on ceedeetä.

Y

Rauhan tyttäret. Yhteisötaidetta Suomi Areenalla MTV-lavalla Porissa vuonna 2017. Meduusan lautta oli projektin nimi.
Rauhan tyttäret Meduusan lautalla Porissa 2017. Oon toi blondi, joka makaa tuossa edessä.
  • Yö: Ihmisen poika
    Kun mun kummipoika aikanaan syntyi, niin kirjoitin hänen korttiinsa nää sanat. En sitä vielä silloin tiennyt, mutta asiaa tarkemmin nyt miettineenä, en olisi parempia sanoja korttiin voinut kirjoittaa. Se oli se intuitio. Ei siitä sen enempää, mutta tää biisi on sellainen, joka saa mun silmät aina hikoilemaan.
  • Yökköset
    Tiiättekö ne otukset, jotka on pään kokoisia ja, jotka valtaa esimerkiksi mökin terassit ja kaikki paikat, joihin valo pimeällä vähänkään loistaa? IIIKS! Voi jösses, mä en voi sietää niitä otuksia. Tiiän, tiiän tärkeä osa on heilläkin tässä maailman kaikkeudessa, mutta hei, mää en tykkää nistä. Holtittomia tyyppejä!
  • Ystävät
    Mulla on paljon tuttuja ja kavereita, jotka on mulle tärkeitä ja rakkaita, mutta vain harvoja niitä, joille voin tai haluan kertoa kaiken ja uskoutua. Mulle ystävyys on asia, jossa vaadin täyttä molemminpuolista luottamusta. En halua olla aina jankkaamassa, että en halua sitten, että tästä puhutaan muille… Vaan haluan uskoa siihen, että tosi ystävä ei oikeasti edes puhu asioista muille, oli ne sitten pieniä tai suuria juttuja.

    Jos luottamus kerran menee, on sitä kovin vaikeaa enää rakentaa uudelleen. Mun on kokemuksien vuoksi vaikeaa päästää uusia ihmisiä mun lähelle, mutta jotkut kyllä onnistuvat siinä, kun aikansa yrittävät, toiset valitettavasti eivät onnistu. Mun ystävät, kyllä tietävät keitä he ovat. Ystävät eivät katoa sanomatta sanaakaan tai lopeta ystävyyttä yllättäen ilman mitään hyvää syytä. Ystävät on ja pysyy.

    Itse oon aikanaan tehnyt sen virheen, että parisuhteen alkaessa lopetin kaverisuhteeni tai ne loppui, kun rakkaus oli muka niin ihanaa, ettei muuta voinut tehdä kuin vain hengata sen yhden kanssa. Se oli virhe, en tee sitä enää ikinä. Ystävät ja parisuhde on asioita, jotka saa kyllä pelaamaan yhteispeliä jos vain haluaa. Opin sen itse kantapään kautta.

    Mulle myös ystävänpäivä on jokaisena päivänä ei vain 14.2. Muistan ystäviä pienillä teoilla, sanoilla ja ylläreillä aina, kun siltä tuntuu tai jos kohdalle osuu jotain, joka muistuttaa jostain ystävästäni, en tarvitse siihen mitään sen kummempaa syytä.

    Mulle myöskään ihmisten iällä tai sukupuolella ei ole ystävyydessä mitään merkitystä. Jos synkkaa, niin sit vaan synkkaa.
  • Yksisarvinen
    Ihmiset tietää, että sitten, kun alan puhumaan heille yksisarvisista, niin se on merkki luottamuksesta. Yksisarvinen on mun toteemieläin. On kerran jos toisenkin nähty yllättäviäkin katseita, kun oon alkanut selittämään vaikka, että tuonne alapihalle sopis hyvin yksisarvinen. Hetken päästä katse on normalisoitunut, kun kuulija on ymmärtänyt tän asian ja sen, että mä vaan oon tällanen ja mä ja yksisarviset kuulutaan samaan pakettiin. 😀 Mulle nää otukset on tärkeitä, kauniita ja maagisia enkä halua koskaan päästää niistä irti.
  • Yhteisötaide
    Kesällä 2017 esiinnyttiin Porissa Suomi areenassa MTV-lavalla yhteisötaideprojektimme kanssa. Se oli mahtavaa. Rauhan tyttäret Meduusan lautalla. Tää oli äidin puolen sukulaisnaisten projekti, älkää kysykö. Mielenkiintoista se silti oli vaikka aikaa veikin ja tunteita koettiin jos jonkinlaisia.
  • Yoda
    En oo kuulkaa sitten katsonut koskaan yhden yhtään Tähtien sota -elokuvaa enkä varmaan tuu koskaan katsomaankaan, mutta.. Onhan tää Yoda silti vallan söpö 66 senttinen otus.

Z

  • Zorro
    Tätä tuli asuntovaunulla aikanaan katsottua telkkarista. Sitä sarjaa meinaan. Mun serkun kanssa me katsottiin aina Zorroa.

Å

  • Åke
    Serkullani on kissa nimeltänsä Åke. Oikein valloittava tapaus, olin eka, joka leikkasi hänen kyntensä, kun hän oli hoidossa. Muistuttaa kovasti Manu-kissaa, joka oli aikanaan sairaalassa kissana, kun meidän mamma oli sairaalassa. Hänkin oli valloittava. Siis Manu ja oli Mammakin, me vaan oltiin serkkuni kanssa ehkä välillä vähän riiviöitä. Vaikka mitään en kyllä tunnusta.
Yhteisötaide. Rauhan tyttäret esitykseen valmistautumista. Suomi Areena.
Valmistauduimme yhteisötaideprojektiimme kesällä 2017.

Ä

  • Äiti
    Ihminen, jolta olen oppinut todella paljon. Haluaisin olla yhtä sitkeä sissi kuin äitini on. Niin rakas ja niin tärkeä. <3

    Haluaisinko sitten äidiksi itse joskus? Ehkä, mutta pahalta alkaa näyttää, ikää karttuu eikä sitä sopivaa isukkiakaan oo näköpiirissä ollut, joten valitettavasti taitaa jäädä vain haaveeksi. Aika näyttää.
  • Äidinkieli
    Oli yksi mun lemppari aineista koulussa. Rakastin kirjoittaa aineita, pitkiä sellaisia ja harvoin punakynä pahasti heilui.

Ö

  • Ötökät
    Mä ja ötökät ei mahduta samaan pakettiin. Kuulutaan tähän maailmaan kyllä, mutta ei yhdessä vaan erikseen, kiitos. Paarmat esimerkiksi saa mut suoraan päivystykseen ja muut öttiäiset on myös mustalla listalla. Pysytään vaan omilla tonteillamme, niin hyvä tulee, ok?

Loppusanat tähän loppuun

Hei mahtavaa, sä luit tänne asti. Kiitos siitä. <3

Maistuiko kahvi, ehtikö kylmetä vai hörpitkö kuumana? Itse ehdin tätä kirjoittaessani hörppimään parikin kupillista kahvia.
Mä juon siis aina lopulta oman kahvini kylmänä vaikka äitee on kyllä sanonut, että kylmä kahvi kaunistaa, mutta ei sekään ihmeitä tee. Silti voi aina hei kuitenkin yrittää. 😀

Heräsikö jotain kysymyksiä?
Jos heräsi, niin voit kommentoida joko tätä postausta tai sitten laittaa mulle vaikka viestiä instan tai Kuka ihmeen Minttuvernetti -sivun kautta.

Minttuvernetti kahvikupin kanssa. Kiitos, kun luit tänne asti. Oli ihanaa tutustua.

Huomasitteko muuten, että mä jouduin parissa kohtaa vähän syömään sanojani? En meinaan pystynyt pysymään siinä max. kolmessa sanassa. Arvasin, että siinä tulee käymään niin, mutta eiks vaan et se kompensoi sitä, kun kaikkiin ei sit tullut sitä kolmeakaan sanaa. 😀 Ja vieläkin jäi paljon kertomatta, mutta ehtiihän sitä ja kysyä toki aina saa.

Hei, ens kerralla postailen taas jotain aivan muuta, mitä se on, niin se selviää teille sitten. Mulla on siitä jo pieni ajatus, mutta en paljasta sitä ihan vielä teille.

Ihanaa viikkoa just sulle toivotellen,

Minna

Yksi kommentti artikkeliin “Tutustutaan, tässä olen minä aakkosina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *