Yhteistyössä on voimaa!

Sitä luulisi, että tallaisen blogin perustaminen kävisi käden käänteessä. Myönnän, niin itsekin luulin. Ajattelin, että menen ja varaan itselleni osoitteen ja sitten vaan niksnaks palaset paikoilleen ja se olisi siinä.  Täytyy myöntää, että olin aikalailla väärässä.

Osoitteen ja webhotellin valitseminen oli helpommat ja nopeimmat jutut tässä hommassa. Sitten, kun oli aika hypätä WordPressin puolelle, niin homma muuttui vähän erilaisemmaksi kuin olin alun perin ajatellut. Hommaa vaikeutti vielä se, että omassa päässäni oli selkeä visio ulkoasusta eikä siitä visiosta ollut helppoa päästää irti.

Luonnostelen monesti omat tekstini ensin paperille.

Teeman valinta vei oman aikansa, teemavaihtoehtoja, kun WordPressissäkin on useita tuhansia. Teeman asetuksetkaan eivät antaneet ihan niin paljoa valinnanvaraa kuin olin ajatellut. Ja hermothan siinäkin muutamaan otteeseen meni. Meinasin heittää kirveen kaivoon pari kertaa, mutta samaan aikaan mieli ei halunnut luovuttaa. Tämä kuitenkin on sitä, mitä olen jo vuosia halunnut tehdä eikä nyt ollut oikein haudata jälleen suunnitelmia jonnekin pöytälaatikkoon. Nyt oli aika toimia!

Onko järkee vai ei?

Muutaman kerran mietin, että onko tässä järkeä.  Olin tottunut siihen, että erilaiset kuvankäsittely- ja sivuntaitto-ohjelmat tottelevat minua ja saan niillä tehtyä, mitä haluan tai ainakin suunnilleen, mitä haluan. Nämä teemat eivät kuitenkaan toimi yhtään samalla tavalla kuin yllämainitut ohjelmat tai maalaisjärki. Asetukset ovat todella rajallisia ja suppeita. Asia toki saattaa olla toisin, jos teemasta maksaa. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika. Ollaan kuitenkin sen verran alkumetreillä bloggaamisen kanssa, että tässä kohtaa haluan vain katsoa, että mihin tämä tie vie ja siksi aloitellaan näillä ilmaisilla teemoilla.  Teemoja tuli kokeiltua monia ennen kuin löytyi sellainen, jonka kanssa tuntui suht hyvältä alkaa puuhailemaan. Vaikeuksia silläkin matkalla toki riitti, mutta niistä selvittiin. Lopulta.

Tässä kohtaa täytyy sanoa, että onneksi, siis onneksi en ollut säätämässä tätä kaikkea yksin. Onneksi minulla oli Sandra. Tiesin myös, että minulla olisi lähipiirissä ihmisiä, jotka varmasti osaisivat auttaa, mutta en halunnut pyytää heiltä apua. Halusin pitää blogi-haaveeni salassa suunnilleen kaikilta. Ongelmatilanteiden vuoksi jouduin kuitenkin kertomaan muutamalle ihmiselle tästä suunnitelmastani, mutta vannotin heitä pitämään suunsa supussa. Kiitos vielä kerran avusta, olitte kultaakin kalliimpia.

Saadessani pääkuvani valmiiksi, niin koko juttu vain alkoi etenemään vaudilla. Palaset tosiaankin loksahtivat paikoilleen. Vihdoinkin alkoi lähestyä se aika, kun pääsisin naputtamaan teille tekstejäni! Itkuhan siinä tuli, itku ilosta! Niin innoissani olin siitä, että vihdoinkin salailu loppuisi ja pääsisin kertomaan kaikille ihmisille siitä, mitä olen kaikessa hiljaisuudessa puuhaillut.

Lifestyle-tyylistä menoa

Nautin siitä, että blogia voi kirjoittaa lähes missä tahansa.

Aihepiirit oli helppoa valita, sillä en halunnut rajata aiheita suppeiksi itselleni, koska se ei jotenkin sopisi omaan tyyliini. Tästä syystä lifestyleblogi tuntui oikealta vaihtoehdolta. Saan sen varjolla kirjoittaa teille itselleni tärkeistä aiheista niistä,  jotka itseäni kiinnostavat. Tottakai aion tehdä tämän omaan tyyliini. Katsotaan mihin muotoon blogini lopulta muotoutuu ja mihin se vie, sitähän ei koskaan tiedä. Blogi on kuitenkin sellainen, joka ei koskaan ole kokonaan valmis ja kehittämistä löytyy koko ajan. Ja se on minusta hyvä juttu se.

Kun blogin julkaisupäivä alkoi häämöttää, niin kerroin siitä muutamalle kaverille. Minulta kysyttiin heti, että onko tulossa jotain musiikkimaailmaan liittyvää? Vastasin, että niin paljon kuin haluaisinkin siitä ehkä kirjoittaa, sillä aiheita varmasti riittäisi, niin se ei tunnu oikealta. Ammattietiikka sekä omatuntoni sotisi pahasti sitä vastaan. Paljon on silläkin saralla tullut nähtyä ja koettua, mutta haluan kuitenkin omalta osaltanikin pitää yllä sitä kuuluisaa rock-clamouria ja olla raottamatta sitä mystistä verhoa.  Haluan kuitenkin säilyttää ne kaikki ihmissuhteet ja ystävyyssuhteet, joita on sillä saralla tullut luotua, ne ovat itselleni tuhat kertaa paljastuksia tärkeämpiä, joten niitä paljastuksia ei siis ole luvassa.

Nautin blogin pitämisessä siitä, että sitä voi tehdä lähes milloin ja missä vaan. Olen sellainen, että kirjoitan monesti ensin ihan tuiki tavalliselle paperille käsin, niin mun oma ajatus juoksee paremmin. Siksi mulla monesti kulkeekin mukana vihkoja, kalenteri tai muita paperilappusia, joille voin luonnostella mieleen tulevia juttuja, jotta voin ne sitten kirjoittaa puhtaaksi myöhemmin koneella. Tällä tavalla mä synnytän kaikenlaisia tekstejä.

Kuka ihmeen Sandra?

Tutustuin Sandraan aloittaessani tämän oppisopimuksella opiskelun. Meillä jotenkin natsasi kemiat yhteen heti ja tiesin, että Sandra tulee olemaan yksi, joka pitää mut järjissäni koulupäivien aikana. Meillä toki on koulupäiviä vain noin kolme kuukaudessa eli ihan kamalasti mekään ei silti nähty. Tämä blogi-juttu kuitenkin yhdisti meitä ja olen sanonutkin Sandralle, että tässä Korona-ajassa on ollut se hyvä puoli, että me ollaan tutustuttu paremmin. Ollaan oltu lähes joka viikko ja välillä jokaisena päivänäkin yhteyksissä ja Sandra on auttanut mua ihan hurjan paljon säätämään tuon blogi-alustan kanssa.

Ollaan lähennytty ihan hirveän paljon ja ollaan alettu jakamaan sellaisia juttuja, joita ei välttämättä ois ilman tätä proggista tullut jaettua. Voisin jopa sanoa, että meistä on tullut ystäviä. Sandra on viettänyt tunteja tekemällä mulle videoita siitä, miten mikäkin juttu toimii ja hän on myös saanut tuta mun muutamat turhautumiset. Onneksi hän on itse käynyt aikanaan ne samat jutut läpi, joten ei ottanut niitä pahalla vaan tiesi tasan tarkkaan miltä musta tuntui.  Hän myös tiesi sen tunteen, kun meinaa heittää kirveen kaivoon. Oli musta kuitenkin tosi ylpeä, kun en sitä tehnyt. Mahtavaa saada jakaa näitä juttuja ystävän kanssa, ystävän, joka ymmärtää mistä kenkä puristaa. 

Sandra kertoi minulle kesän lopussa perustaneensa blogin. Innostuin ja kerroin hänelle, että itsekin olen vuosia haaveillut oman blogin perustamisesta. Silloin painotin joka välissä, ettei tämän aika omalla kohdallani kuitenkaan ole vielä. Ja jotenkin koin myös sen niin, että en halunnut matkia ja lähteä tähän hommaan Sandran kanssa samaan aikaan. Me kuitenkin puhuttiin asiasta ja Sandra vannotti ettei hän koe sitä millään tavalla matkimisena ja kannusti minua ryhtymään toimeen.  Ja tässä sitä ollaan! Painoimme yhdessä kaasun pohjaan minunkin blogini suunnittelussa. 

Ihan Kahvilla -blogin Sandrasta on ollut iso apu mulle tämän blogin perustamisessa.

Sandra kirjoittaa siis Ihan Kahvilla –lifestyleblogia. Pirskahtelevaa seikkailua muodin, kauneuden ja arkisten asioiden parissa. Kannattaa ehdottomasti käydä kurkistamassa, mitä Ihan Kahvilla –blogi pitää sisällään.

Halusin kertoa teille Sandrasta ja hänen blogistaan, koska on ihanaa promota ystävien juttuja täällä teille kaikille. Lisäksi tää on yksi tapa kiittää Sandraa vielä siitä, että ilman häntä ei ehkä teillekään olisi vieläkään avattu ovia Minttuvernetin elämään. Meille saattaa tulla tulevaisuudessa  myös muitakin yhteisiä proggiksia eli jo senkin takia kannattaa tutustua tuohon Sandran blogiin. Kaikkia suunnitelmia ei toki voi vielä paljastaa, mutta kannattaa pysyä taajuuksilla, niin ne kyllä selviää teille aikanaan.

Pakko kertoa teille vielä, että kun Sandra sai kuulla enemmän mun taustoista ja kaikesta siitä, mitä oon tähän astisessa elämässäni puuhaillut, niin hän hämmentyi. Hän kysyi minulta, että ”Miksi sä olet täällä opiskelemassa tätä alaa, kun sulla olisi mielenkiintoisia mahdollisuuksia tehdä muutakin?” Kerroin elämän heittäneen mut tälle tielle ja tällä hetkellä se tuntui oikealta vaihtoehtolta, sillä nautin työstäni tällä hetkellä aika paljonkin. Toki tuon kysymyksen jälkeen on tullut elämää pohdittua vähän enemmänkin, mutta oikealta ratkaisulta tämä edelleenkin tuntuu. Tykkään työstäni perheiden parissa ja tämä syksy on tuonut työkuvioissakin eteeni uusia ulottuvuuksia, joista olen todella innoissani.

Tarina nimen takana

Myös nimen valitseminen oli aikalailla läpihuuto juttu. Olen kulkenut vuosia jo Minttuvernetti-nimellä eri somekanavissa, joten en halunnut luopua siitä, sillä myös Instagramista minut löytää tuolla nimellä ja alusta saakka oli selvää, että haluan IG-profiilini kulkevan tässä blogini rinnalla.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niinpä minullakin on vuosien varrella ollut monen monituista lempinimeä. Minttu on se, josta aikanaan lähdettiin lapsuudessa liikenteeseen. Minttu oli aluksi ihan kiva ja kulkikin mukana vuosia, mutta sitten se alkoi tökkiä. Tutuksi tuli totta kai myös Minttu sekä Ville –lastenlaulu ja siitähän se riemu repesi. Myöhemmin myös seurustelin Ville-nimisen ihmisen kanssa ja se oli lähinnä ehkä se viimeinen niitti. Vaikka Minttu olikin muuttunut Minskuksi teinivuosien aikana, niin viimeinen niitti Minttu-nimelle minua kutsuttaessa oli tuon suhteen päättyminen. Viimeistään sen jälkeen en ole kauheasti vastannut Minttu-nimellä kutsuttaessa, toki sitä vieläkin jotkut käyttävät, mutta vähenevissä määrin, onneksi.

Minttuvernetti nimi tulee siitä, kun eräs minulle rakas ystävä kutsui minua vuosia sitten Minttuvernetiksi ja se jäi jotenkin elämään. Liityin Irc-galleriaan ja se oli varmaan se ensimmäinen Minttuvernetti-nimimerkin lanseeraus kanava. Ja sillä mennään siis edelleen. Miksi siis luopua hyvästä nimestä, koska se kerran toimii ja sopii omaankin suuhuni ihan näppärästi. Niinpä bloginikin lähti siis kulkemaan Minttuvernetin elämää –nimisenä. On mukavaa toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi Minttuvernetin elämään!

Yhteistyö palkitsee

Tämä oli pintaraapaisu siitä, miten omien haaveiden eteen kannattaa tehdä töitä. Ei kannata luovuttaa vaikka kuinka tuntuisi siltä, etteivät asiat suju tai etene siihen vauhtiin kuin itse haluaisi. Nuku yön yli ja yritä uudelleen, niin mäkin tein tän blogin kanssa monta kertaa.
Maltti on valttia myös blogin perustamisessa. Voisin kirjoittaa tästä aiheesta vieläkin enemmän ja avata tarkemminkin niitä kohtia, joissa ongelmia itselläni oli, mutta tekstiä tulisi aivan liikaa. Palataan siis aiheeseen tarvittaessa uudelleen.  Ja kyllä, itselläni on myös preppaamista tuon maltti on valttia -jutun kanssa se, kun pukkaa aina välillä unohtumaan.

Itse olen monessa asiassa sellainen, että haluan selvitä itsekseni. Aina se ei onnistu ja avun pyytäminen on korkean kynnyksen takana. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei tarvitse selvitä yksin ja ei ole heikkoutta pyytää apua, jos sitä tarvitsee. <3

2 kommenttia artikkeliin “Yhteistyössä on voimaa!

  1. Innostuin lukemaan aloitus-tarinasi, kun mainitset, että olet juuri aloittamassa. Itsekin olen tehnyt tuon minä itte -vihreen useeseen otteeseen 🙂 Nyt olen himpun viisaampi, vaikka kantapäät ovat edelleen aika kipeitä 😀
    Teemat eivät edes ole ajateltu muokattavaksi (tavallisille taatelintallaajille). Ne ovat kankeat sabluunat, tehty ota tai jätä periaatteella. Teema-editorissa pääsee sitten sorkkimaan pahemmin. Se vaatii koodaustaitoja (jotka minulta ainakin puuttuvat). Ammattilaisilla teemojen rakenteluun on olemassa erillinen ohjelmisto (olen kurkkinut joskus sisälle asti). Meillä teemoja huoltaa poikani. Todistusaineisto tässä: https://viaperasperaadastra.com/2020/05/14/teknisten-osien-yhteensovittaminen/
    Tällä kerralla meitä on itse asiassa kokonainen joukko aloittelevia bloggaajia. Ryhmä FB:ssa on Keltanokka bloggaajat 🙂 Tervetuloa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *